Kuopio perusmatka Sm 2016

Ensimmäinen triathlonkesä valmennuksen alla paketissa ja mitali taskussa! Aivan älytön kesä kyllä ollut. Nousujohteista puurtamista kohti parempia aikoja. Kuopion perusmatkan Sm kisat tarjosivat jotain ihan uutta lajin kannalta. Onneksi kelit ja rata on sama kaikille joten samalla viivalla oltiin. 

Lähtökohtana oli tunne siitä, että jos vain uskallan himmata pyörässä reitin lopulla niin jaksan kyllä juosta samoihin vauhteihin kun Virpiniemessä eli 42min pintaan. Olin koko viikon tietenkin laskenut aikoja ja ynnäillyt, verrannut ja googletellut tuloksia ja tehnyt analyysiä millä se pallipaikka irtoaisi. Viime vuonna 2h12 pääsi pallille. Jännäksi sen tekee, että ikinä ei tiedä ketä kovia on mukana ja onko 30-34 sarjasta noussut jotain ukkoja haastamaan 35-39 sarjaan. Mutta tavoite oli mitali ja se onnistui! Päivän pitäisi osua kohdalleen ja tähtien tulisi olla just oikeassa asennossa...Aivan huikea 7 kisan nousujohteinen triathlonkesä paketissa. 

Kelihän oli, niinkuin tänä kesänä jokaisessa Suomen kisassa jossa oli mukana, ihan surkea. Mutta nyt keli oli oikeesti huono. Lämpötila +12, todella kova ja puuskainen tuuli, kova ja piiskaava sade. Oikea työmiehen keli! Luottopakki Ylösen kanssa saavuttiin perjantaina illan suussa Kuoppijoon ja Cumuluksesta huone. Pastat, kisainfot, ilmot ja hotlalle karkkia syömään. Aamulla väkisin nukkumista ja aamupalan jälkeen puolilta päiviltä kisapaikalle. Ennuste piti kutinsa, sieltä se rintama tuli tuulineen ja nosti Kallaveden pinnan mukavan valkoisen harmaaksi. Pyörää boxiin, samat rutiinit kun aina, 2km lämpät juosten, venyttelyä ja hyvissä ajoin veteen. Vesi oli +16, joten ihan ok sen puoleen. Aallokko mietitytti, että miten se tulee keuhkot pesemään. Verkkaa vedessä 10min alle ja tuntu ihan hyvältä vaikka samalla pelotti. 

Eturiviin, oikeaan laitaan Arton ja Antin kanssa. Aallokko tuli oikealta. Paukusta veteen ja yritin heti vaan kaasuttaa vähän karkuun etten jää kenenkään jalkoihin tai eteen. Aallokko tuntui joka kerta tulevan suuhun kun yritti ottaa happea. Olisko pitänyt opetella ottaamaan happea vasemmalta jossain välissä? Navigointi aallokossa oli vaikeaa ja tuntui, että koko ajan uinti meni liikaa oikealle. Hirveää kiemurtelua ja siksakkia eka kierros, toisella keskityin paremmin. Vihdoin oranssi portti häämötti edessä ja jalat oli pohjassa. Selvisin! Kellosta vaihtoa päälle ja sykkeet pamahti taas tauluun ja 166 näytti eli kovaa meni. Aika kauden hitaimpia 27'24. Antti nousi samalla ajalla ja yhdessä pyörille päin...

Panu huutaa boxin laidalla, että nyt Antin perään vaan! Joo joo, kyllä kyllä, perästä tullaan kuhan saan tämän takin päälle:) Olin miettinyt, että palelemaan en ala ja laitoin kuivan takin päälle ja askartelin kohmeisilla sormilla numeroita ja muuta. Vaihto hitaampi kun viime vuonna 1'59. 

No Ylönen paino tallan pohjaan ja hävisi kun pieru Saharaan. Yksin jäin odottamaan jos sieltä joku tulisi eteen. Yhtään en tiennyt että olin omassa ikäryhmässä ekana tässä vaiheessa. Uinti oli ollut niin kauhea ja hidas, mutta niin näköjään muillakin..

Kaupunkirata 4 kierrosta oli mielenkiintoisen kauhea. Liukkaita kaivonrenkaita, suojatien maalauksia, mukulakiveä, siis ihan älyttömän teknistä. Hitaasti piti tulla mutkiin ja en todellakaan halunnut pistää uusia Zippejäni ja levyä soiroksi. Reittihän on periaatteessa tosi upea, kaupungin läpi, yhdellä isolla mäellä kohti asuntomessualuetta, veden ääressä. Nyt ei ollut upea, ei yhtään ollut. Vedin ekat kaksi kierrosta ihan täpöllä ja menin jotenkin ihan sekasin kierroksista. Huusinkin Lotalle ja muille reitin varrella tsemppaajille että mulla viiraa päässä, oon tippunut kärryiltä kierroksista! Ihan kun sitä ei näkis mittarista! Ei terve!😄

Vettä tuli kuin esteristä ja yhdellä kiekalla joku kaatui isossa mäessä niin, että kaveri pötkötti köllöllään siellä ja ambulanssi vei hänet hoitoon. Toivottavasti ei tullut mitään vakavampaa vammaa! Ekalla kiekalla Ervin Borremans, meidän sarjan ennakkosuosikki meni ohi ja yritin jäädä peesirajoihin mutta Borre paino niin lujaa etten pysynyt kyydissä. Ei se kauaksi päässyt mutta se 1min eroa tuli. Kääntömerkin jälkeen takastulomatkalla näki kun Arto oli tulossa n.1min päässä ja Mika Marjeta n.2min päässä. Ennakkoon keskarin ajattelin olevan ainakin sen 2kmh parempi kuin viime vuonna maantiepyörällä, mutta kovassa tuulessa sitä oli mahdoton pitää ylhäällä. Keskari pyörän lopussa näytti 35kmh ja aika 1h08 eli just sama kun viime vuonna. Tosi hidasta. Eturengas heittelehti tuulessa ja ekan kerran pelotti ajaa:) Arto ja Mika eivät saaneet kiinni ja erot pysyivät aina T2:een asti samoissa. Keskisyke 156, joka jäi anakynnyksestä kyllä 5 lyöntiä eli ei mitään mahdotonta menoa..

Vaihtoon tulossa, kenkää irti... (Kuvat:Lotta Lumiala)

 

Vaihdossa kramppasi pohje ihan tilttiin ja piti pakottaa itsensä liikkeelle. Odotin vaan, että kohta se Arto sieltä jolkottaa... Pääsin vaihdosta kuitenkin suht rivakkaan juoksuun ajalla 1'23. Kuulin että Borren kaula 1min30s mutten tiennyt edelleenkään olevani toinen.

Juoksun riemua!😄 

 

Vauhti heti 4'00 tuntumaan ja ekat 2,5km kulki tosi hyvin. Sitten iski ihan uusi kipu/kramppi kyljen alle. Joku uusi lihas siellä sano, että rauhotu hyvä mies nyt tai mä repeen täällä sun kyljessä:) Tuli ihan musta hetki, Arto lähesty koko ajan ja vauhti tippui yhtäkkiä 4'30. Mikakin sieltä jo vilkutteli, että kohta tullaan, oota vaan! Sinnillä vaan ja purin prkl hammasta ja kramppi helpotti ja vauhti parani loppua kohti tai ei ainakaan huonontunut. Arto tuli 7,5km vihdoin ohi jonkun muun kaverin kanssa jutellen! Jätkät heitti läppää siinä kun meikä ihan finaalissa jäi pojista... Ajattelin tässä vaiheessa, että nelossijaa pukkaa ja vitonenkin on ihan hyvä kun Mika menee kohta ohi. Ihme mietteitä! Semmosta se on kun lyö mustiin. Päästä se on kiinni hyvin pitkälti. No, Arto ei päässyt/kerennyt  kuitenkaan hirveän kauas, kuulin loppusuoralla kun Arto oli tulossa maaliin että Artolle hopeaa! Minä 22s hopeasta! Tajusin vihdoin tilanteen todeksi ja Mika ei saanut kiinni että pronssia tuloo! Juoksu hyvä 42'46 ja keskari 4'20 ja avg syke 159. Maalissa rähmälleen ja ilo irti! Antti otti hienosti jäätävällä juoksulla 2.sijan +10s. 40-45 sarjassa, OTC:lle muutenkin hirmu kasa mitaleita! Kova taso Oulussa kyllä! Onnea kaikille!

 

Näin on kisattu ja tolskattu kesä 2016 ja on aika huokaista ja nauttia muista jutuista. Ottaa välillä pari hiivaa ja fiilistellä syksyä. Uinti otti älyttömän harppauksen, pyörä myös ja loppukautta kohti myös juoksukuntoa alkoi löytymään. Kiitos Tribasen Jussi Lotvonen ja Panu Lieto hyvistä ja järkevistä treeniohjelmista, kannustuksesta ja tuesta! Kiitos kaikille treenikavereille hyvästä menosta ja kannustuksesta! Upeaa sakkia! Tää on mahtava laji ja ensi vuonna uudella iskulla!

 

 

Virpiniemi perusmatka 2016

Jippii! Eka tri-podium evä!! Yhtäkkiä huomaan, että olen sairastanut koko heinäkuun aina Kemin suunnistusprintistä alkaen. Joroisenkin olin vielä selkeesti toipilas. Nyt kun täällä kotikisoissa onnistuin niin tajuan, että näin terveenähän on mahtava skabata! Oppisiko tästä jotain?

Valmistavat Virpparia varten tein Samun kanssa edellisenä tiistaina Sangilla 2 x 10km pyörää + 2km juoksua. Todella hyvä treeni, eka kiekka napakkaa 39,8 keskarilla pyörä ja juoksu 4'18/km toka kiekka all in about 38,6 ja 4'13/km. Piti mennä toisten päin vaan taas tuli höökittyä eka kierros liian lujaa. Pienellä palautuksella kierrokset ja tietty lämpät ja verkat alkuun ja loppuun. Ei ihan lähtenyt mitään toukokuun (viimeksi tehnyt ko.harjoituksen 4.5) alun lukuja mutta ihan ok, selkeesti Joroinen tuntui vielä. Sen tunsi tokassa pyörässä ja juoksuissa. Juoksu tuntui heti nihkeältä. Helle vielä ahdisti lisää. 

Mutta takana on nyt harmaus kun Virpiniemen päivä koitti! Vaikka sateinen sää vähän päivää värittikin. Jo aamusta alkaen tiesin, että jos vain päivä osuu kohdalleen niin tänään kulkee. Toki silti jännitti pirusti. 

Virpiniemeen mentiin hyvissä ajoin Antin kyydillä ja kerettiin hyvin laittaa paikat kuntoon ja jutella kisaveljien ja siskojen kanssa. Uuden levykiekon käyttäminen vähän jänskäsi myös, olihan FFWD 60mm toimineet hyvin ja kiihtyivät kuin raketit. Mutta nyt oli alla Zippiä levynä ja edessä 808. Kisassa oli ennätysmäärä ilmoittautuneita, yli 80 sprintissä ja perusmatkalla. Miehiä perusmatkalla 23 päätä. Tavoitteeksi olin asettanut hyvän kokonaisuuden mutta tietty Antin ja Arton kanssa samalle pallille pääseminen kutkutti...

Okei, perushommat oli kunnossa, pieni hölkkä ja puku päälle ja veteen. Lämppää alkuun vedessä n.400m ja viivalle tönöttään Antin ja Arton viereen. Tässä vaiheessa en yhtään tiennyt miten lähdetään. Ajattelin että tässä joukossa on varmaan kovia uimareita. Lähinnä ajattelin, että jos kimpassa vedetään rintarinnan niin hyvä tulee ja jos tullaan vaikka peräkanaa vaihtoon niin tavoite pysyä Arton perässä vaan mahdollisemman kauan Antin polkiessa karkuun. Mutta lähtö kun törähti niin sain heti vauhdista kiinni enkä liikoja sivulle katsellut, lämää vaan. Tiesin, että uinnissa kestän vetää melko kovaa ennen kun alkaa hapottaan ja tummuu, niipä päätin vaan painaa ja keskittyä tekemiseen. Ekalla poijuille ekana, tokallakin vielä ekana..mitä ihmettä, eikö sieltä ketään tuu jo, mietin. Eka kierros ekana ja sama meno jatku aina vaihtoon saakka. Mietin jo, että oonko uinut reitin oikein! Nousin vedestä ja katsoin taakse niin Antti ja Arto oli arviolta n.30s päässä. Huippu uintiaika 22'48!! Avg 1'27/100m

Kuva: Marko Kerola

 

Vaihto meni nappiin ja se oli tehty tosi nopeaksi. Aika paloi reilu minuutti. Pyörä piti taluttaa pienen ylämäen päälle jonka jälkeen pääsi vauhtiin. Pyöräreittiä oli muutettu viime vuodesta vähän, että määrämitta tuli nyt täyteen. Kaksi 20km eessuntaas parilla lisämutkalla höystettynä. Kohta näin jätkien tulevan takaa ja tiesin, että kohta humisee levyn ihana ääni takaa ohi. Ja kohta Antti suhahtaa ohi ja huutaa että Arto tulee takana, koita pysyä perässä! Roikuin vähän aikaa Antin perässä, mutta watit alkoivat heti nousta niin että ei ollut mitään saumaa hengailla siinä. Vielä kun sykkeet olivat alussa melko korkealla niin en halunnut heti polttaa jalkoja alta. Taktiikkana oli jäädä Arton perään peesirajoissa roikkuen ja pianhan se Artokin sieltä suhahti ohi. Nyt vaan tarkkana, että 10m pysyy välissä. Ekalla kiekalla takastulomatkalla näin neljäntenä olevan kaverin n.2min päässä meistä, joten tässä vaiheessa mieli oli jo levollinen mutta en yhtään tiennyt kuinka kovaa sieltä oltiin tulossa. Vastatuuli himmas aina takastulomatkalla vähän ja Arto alkoi ottamaan iisisti n. 2km ennen vaihtoa. Tämä sopi hienosti mulle ja vaikka paukkuja olis ollut mennä ohi ja painaa kampeen watteja niin kerrankin maltoin! Pyörän keskari reilu 38. Ei mikään jäätävä aika levyllä mutta hyvä tässä vaiheessa monella mutkalla varustetulla reitillä ja jo nyt tiesin, että kohta on kiva lähteä juoksemaan! 

Vaihtoon tultiin ihan peräkanaa ja ekan kerran sain molemmat kengät irti hyvissä ajoin ja ajoin pyörää kenkien päältä aina lankulle saakka. Hyppääminen onnistui hyvin ja nopeasti ja pääsin Artosta ohi tässä vaiheessa. Vaihto meni napakasti, sukat päätin laittaa ettei tule rakkoja ja lähdettiin pienen juoksuhiekkapätkän jälkeen peräkkäin juoksuun, Arton vetäessä. Vauhti nousi heti 4'05 ja sanoinkin Artolle, että nyt pitää ottaa maltilla. Jalka tuntui hyvältä ja akilles ei vaivannut juuri yhtään. Jäykkyyttä toki oli mutta ei mitään ihmeempää. Arton selkä pysyi hyvin edessä mutta rakoa alkoi tulla 3km kohdalla enempi. Vauhti pysyi kuitenkin enkkari speedeissä 4'10-4'20 välissä. Rako kasvoi mutta ei se kuitenkaan päässyt kun max. 70m pituiseksi. 9km kohdalla tuli vähän kylkipistoa mutta olin niin transsissa etten antanut sen häiritä ja pystyin rentouttamaan kyljen jotenkin. Taakse yritin vilkuilla, että tulisiko sieltä joku ohi nappaamaan multa elämäni ekan podiumpaikan vaan ei sieltä tullut. Lisäsin vielä vauhtia lopussa ja painoin kun jossain kamoissa olisin juossut. Maalissa eroa 30 sekkaa Artoon. Aivan älytön juoksu tähän väliin keskarin ollessa 4'18/km ja aika 42 ja risat. 

Maalissa ajalla 2h08'08 ja pronssia tuli! Uinti meni tosi nappiin, yksi syy oli se että kontaktia ei ollut ollenkaan ja sai uida rauhassa, mutta toisaalta olin tehnyt kuulemma tosi paljon mutkaa ja navi ei ollut oikein mennyt nappiin. Pyörä hyvää perustekemistä, kerrankin osasin säästää kinttuja ja tulla vaihtoon hyvillä voimilla. Juoksun vauhdin kestin ja vielä kirraukset lopussa. Vaihdot meni nappiin ja kamat ja pakki toimi! Loistava fiilis! Kisat oli hyvällä talkoohengellä toteutettu ja puitteet olivat kohdallaan. Virpiniemessä on kiva kisata! Uinti voi tosin olla mitä vaan kun merestä ei ikinä tiedä miten se miestä kohtelee, mutta tiet on hyvässä kunnossa ja reitti vähäliikenteinen. Juoksu on vielä mukavan vaihteleva; pururataa, hiekkatietä ja asfalttia. Vielä kun väliajat saisi nopeammin nettiin niin kisat olisivat täysi kymppi. 

Tästä on toooodella kiva lähteä Kuopion Sm perusmatkalle kahden viikon päästä!! Nyt vain maltilla palauttavaa ja ensi viikolla samat kaavat valmistaviin niin hyvä tuloo! ☺️💪

 

Finntriathlon Joroinen 16.7

 

Nyt se on sitten rasti ruudussa tämän osalta! Tavoite täytetty ja koko talven uurastus palkittu. Syksyllä 2015 kun aloitin Tribasen, Jussi Lotvosen ja Panu Liedon valmennuksessa, niin Joroinen oli kuin kaukana siintävä harmaa piste jota kohti lähdettiin tolskaamaan. Jätkien todella hyvällä, mutta realistisella otteella hommat ovat menneet kyllä hyvin eteenpäin ja iso harppaus kunnon osalta on nyt tehty. Harjoittelu on ollut juuri minulle sopivaa määrällisesti, mutta mikä tärkeintä järkevää. Harmaa alue jota aikaisemmin harrastin, on jäänyt kokonaan pois ja sen on korvannut järki. Selkeä pk-kausi, selkeät vk-harjoitukset ja selkeys huoltaviin harjoituksiin. Kolmen lapsen isänä, aviomiehenä, ruuhkavuosista nauttien ja välillä kiroten tähän on nyt tultu, kauden päätavoite tseditsek eli homma pulkassa. 

Homma ei näyttänyt Kemin sprintin jälkeen kauhean ruusuiselta. Keuhkoputkentulehdus iski päälle n.3vko ennen Joroista ja kaikki valmistavat treenin jäi välistä. Kisaviikolla hirveä paniikki ja arvontalaulu osallistuako vai eikö. Kisaviikon valmistelut pk:ta ja pientä yskimistä. Ei hyvä, pitäskö jättää väliin? Olo kuitenkin parani koko ajan ja päätin lähteä mukaan. Ehkä täyslepo on tehnyt vaan hyvää tässä kisaputkessa? Montaa täysin tervettä päivää alle ei kuitenkaan enää mahtunut joten epävarmuus kaivoi syvällä. Jaksanko? Mitä jos tulee tiltti tai jotain? Olo oli kuitenkin luottavainen jossain sisimmässä. Jätkien kanssa käytiin vielä hommaa läpi ja todettiin, että nyt nautitaan tästä, me ollaan maksettu tästä hommasta! Tämän pitää olla hauskaa! 

Saavuimme kahden hyvän kaverin kanssa Joroisiin hyvissä ajoin perjantai iltapäivällä jotta jäisi aikaa fiiliksen imemiselle, kisainfoille, pyörän katsastukselle, syömiselle ja tuttujen kanssa raatamiselle. Lisäksi varusteet tuli viedä jo vaihtoon T2 osalta ja miettiä koko aamun rumba hyvissä ajoin valmiiksi. Säätila ei näyttänyt hyvältä ja homma oli muuttumassa sateiseksi. Kaikkeen oli kuitenkin hyvin aikaa ja kerettiin hotellille hyvissä ajoin ja suht rauhallisin mielin. Peruspaniikki yö, klo 5 ylös ja valmiina sotaan. Onneksi uni tuli vielä ja saatiin nukkua klo7:ään ennen kuin lähtö aamupalalle koitti. Aamulla bussilla Valvatukselle jossa pyörä odotti parin tuhannen muun fillarin kanssa sateisella rannalla. 

UINTI 30'43

Lähtö tapahtui ns.rolling start periaatteella eli klo 11.00 lähti M yleinen ja sen jälkeen N yleinen + pappa/mummo ikäryhmät. Klo 11.10 starttasi loput ikäryhmät. Uintikarsinaan tuli änkeä siihen kohtaan mihin aikaan uskoi urakasta selvyityvän. Itse ahdoin itseni alle 35min kohtaan yhdessä muutaman muun seurakaverin jonka kanssa uintivauhdit ovat olleet samoissa talven aikana. Tavoite oli vetää homma 32min pintaan. Juoksulla jonossa veteen ja aika lähti päälle ajanottolankun ylittäessä. Uinti lähtikin hyvin käyntiin vaikka alkuverrassa juoksulla sykkeet olivat taas sika korkeat, liekkö jännityksestä johtuvaa vai mitä. Uintiverkkaa kerkesin tekemään ehkä 200-300m alle eli aika vähän. No, vesi oli lämmintä ja kun kaikki eivät lähteneet yhtäaikaa vaan veteen tuli mennä 25min sisällä ja lähteä uimaan niin pesukone-efektiä ei päässyt juurikaan syntymään ja tilaa oli todella hyvin. Sain heti rytmistä kiinni ja uitiin Ylösen Antin kanssa rintarinnan kohti ekaa saarta. Ohitettavia tuli kuitenkin jonkin verran vastaan ja välillä joutui luovimaan ja miettimään mistä raosta ui. Osa oli lähtenyt selkeesti liian kovaa aikaa tavoitellakseen ja jäänyt kyydistä heti. 

Uinnissa vedin ihan poijuille kiinni ja tein aina vähän negatiivista banaania eli uin linjan alle muutaman metrin jotta sain uida omaa uintia. Peesiuinti ei vielä onnistu ja tuntuu turvallisemmalta vetää omassa kohdassa, omaa uintia. Pääporukka veti vieressä omassa ryhmässä. Poijut jäivät yksi kerrallaan oikealle ja kohta häämötti jo oranssi portti rannassa. Meno tuntui koko ajan hyvältä ja voimaa riitti hyvin, tuuli ei sotkenut, mutta vettä tuli taivaalta tässä vaiheessa jo kuin saavista kaatamalla. 

T1 3'18

Vedestä ylös rauhassa ja hakemaan omaa varustesäkkiä narikasta. Märkäpuku oli jotenkin jumissa ja jouduin pyytämään henkilö kuntaa auttamaan, mutta onneksi se lähti heti eikä ollut liiemmälti jumissa. Jussi Lotvonen huutaa samalla aidan takaa, että mahtava uinti Tatu! Hyvin menee! Tuli hyvä fiilis! Kellosta siirtymää päälle ja eteenpäin. Kaikki oli mietitty valmiiksi niin ei muuta kun rauhassa kypärä, lasit ja pyörälle. Märkis ja muut kamat pussiin ja kaaressa lavalle säilöön. Työntö ylämäkeen, mittarit päälle ja hyppy pyörän päälle. Kengät oli valmiiksi kiinni ja siinä jotain tyrin ja meinasin tippua satulasta ohi kun yritin kenkiä saada kiinni. No vihdoin sain kengät kiinni ja pääsin matkaan. Ja vettä tuli kuin esteristä!

PYÖRÄ 2h23'

Pyörä alkoi aika korkeilla sykkeillä. Kertonee myös siitä, että uinti oli mennyt aika kovaa ja T1 jälkeen sykkeet olivat aika ylhäällä. Taktiikkana oli ottaa todella iisisti ekat 5km, laskea sykkeet 150-155 pintaan ja nauttia tunnelmasta. Tavoite keskari oli 37-38 väliin eli kokonaisajassa 2h25-2h30. Cocos vettä oli mukana 2x0,7l ja Cliffin blokkeja 8kpl joita söin aina 15min välein Cocos veden kera. Lopussa 5km ennen geeli huiviin ennen T2. Pyörässä mentiin Rantasalmelle pienessä sivumyötäsessä erittäin hyvää vauhtia. Peesikieltoa valvottiin melko tarkasti, mutta jonomuodostelmilta ei voinut täysin välttyä. Piti olla vaan tarkkana, ettei ylämäissä kun tuli kasoja, niin ei jäänyt liian lähelle kaverin takarengasta muuten saattoi pilli soida ja rankkua tuli. Vierestä lähtikin moneen otteeseen kaveri huilille mutten tiedä mitä sanktioita heille seurasi. Itselle tuli kerran huuto että numero 581, 10m väli! 

Melkoista kissaa ja hiirtä homma oli, ajettiin n.10 ukon letkaa ja kaikki yritti pitää 10m väliä parhaansa mukaan. Mutta väkisinkin, vaikka peesauksen seuraamuksista ja sanktioista puhuttiin niin sitä on mahdoton a) poistaa täysin koska tie on kapea ja keskiviivaa ei saa ylittää ja jengiä on niin paljon, b) sitä on mahdoton valvoa 90km matkalla 3-4 moottoripyörällä. Näin se vaan on. 

Matka sujui kuitenkin hyvin ja kääntöpaikalla Rantasalmella keskari näytti 39,2. Seurakaveri Arto Wallin, jonka kanssa oltiin uitu lähes sama aika, ohitti minut jossain välissä ja yritin pysyä näköetäisyydellä. Ajattelin että takaspäin nopeus laskee selkeästi vastatuulen vuoksi ja tavoite 2h30 varmaan saa jäädä. Mutta jos Arto vain näkyy, niin hyvin menee! Tuuli tuli kuitenkin sen verran sivusta sekä suojainen reitti mahdollisti hyvän vauhdin myös takaspäin Joroisiin. Pyörä tuntui loppuun saakka kivalta vaikka tuuli ja sade oman lisänsä hommaan toikin. Lopussa vasen takareisi alkoi kramppaamaan ja hakkasin sitä aina alamäessä, että piru nyt et ala valittaan! Tämä on kivaa, tästä on maksettu!😊 Keskari vaihtoon tullessa tasan 38km/h! Pyörä kesti, kumit kestivät, mies kesti! Olo oli mahtava vaikka tuleva juoksu jo jännitti takaraivossa. Olinko kuitenkin mennyt liian kovaa?

T2 3'17

Vaihdossa pyörä omaan kohtaan kipittäen, kengät polkimissa kiinni ja äkkiä telttaan narikalle. Säkki auki ja jalat kuivaksi, sukat ja vanhat kengät jalkaan. Uudet Ds Trainerit olivat tehneet niin ison rakon vasempaan akillekseen Torreviejassa,että päätös vanhoista kengistä varmistui perjantai-iltana. Vähän löysemmät New Balancen v800 mutta jalat kiittää. Ompahan jalkaan sopivammat. 

JUOKSU 1h50

Ja ei muuta kuin tossua toisen eteen. Tavoite oli juosta 4'45/km keskarilla eli 1h45 koko roska. Kolme kierrosta ja tasainen vauhti. Homma alkoi ihan ok, ei mitään lentoaskelta, eteni kyllä mutta kankeus ja väsymys alkoi 5-7km paikkeilla nostaa päätään. Eka kierros tavoiteaikaan 4'45/km. Toisen kierroksen alussa, kääntöpaikalla maalialueella, geeliä naamaan ja kohti ylämäkeä. Askel alkoi painamaan toden teolla ja vauhti tippui ekan ylämäen jälkeen 5'20/km. Tribasen huoltopisteellä Jussi kyseli vointia ja valehtelin päin naamaa, että hyvin menee. Jussi siihen omaan tyyliinsä, että vähän hitaalta näyttää, nosta vauhtia! Just. Ei pysty. Mustia ajatuksia tuli paljon mieleen kun kello

 näytti vahtien välillä painuvan ylämäissä 6,00'/km. Porukkaa meni ohi molemmilta puolilta ja hyvä, ettei ylitse. Kannustus oli kuitenkin matkan varrella aivan uskomaton ja porukkaa oli reitin varrella tosi hyvin tsemppaamassa. Aivan uskomaton fiilis! Kolmannen kierroksen alussa keskari näytti jo 5'15/km ja mietteet olivat todella mustia. Miten mä tällälailla nyt kyykkään? Missä vika? Geeliä suuhun ja lisää virtaa, pakko vaan yrittää tsemata. Kello näytti onneksi, että tavoite sup5 eli alle 5h oltiin menossa jos en vaan jää ojaan miettimään olemassaolon tarkoitusta. Ylämäissä vauhdit olivat kolmannella kierroksella jotain muuta kuin juoksua. Semmoista lyllerrystä. Sykkeet pk1 alueella ja kestävyyttä ei vaan löytynyt. Noloa höntsää. Miksi? 

Pari kilsaa ennen maalia mä huusin, että mä syön vaikka pikku kiviä kun pääsen pois. Nälkä oli hirveä.!Olinko liian vähillä eväillä liikkeellä? Vatsa oli kyllä kunnossa koko kisan, ei kramppeja ja nesteytyskin oli toiminut hyvin. Joku vaan painoi juoksussa. Maali häämötti vihdoin ja hitaasti mutta varmasti ja maaliin tavoiteaikaan 4h51min31s.

Olin ajatellut, että jos raakana puolikas menee 1h30-1h34 niin pystyisin +10min trikisoissa. Nyt tuli kuitenkin nöyryytys, mutta tavoiteaikaan kuitenkin päästiin eli alle 5h. Hyvä uinti ja pyörä pelastivat kokonaisuuden. Lisäksi tankkaus onnistui, vatsa toimi ja muutenkin kaikki pelasivat, mitä nyt pientä kramppia siellä sun täällä mutta ei mitään ihmeellistä.

Loppupäätelmänä tein yhteenvedon, että kovia juoksuja ei ole ollut tarpeeksi. Tv10 säännöllinen vetäminen kerran kuukaudessa on tosi tärkeää. Samoin juoksut aina pyörän päälle. Juokseminen ylipäätäänkin. Se on jäänyt taka-alalle kaikessa kiireessä. Karu tosiasia. Uinti kulkee koska vauhtia siinä on treenattu läpi talven. Samoin pyörässä. Mäki vetoja, sunnuntain kovat lenkit porukalla, Mallorcan pyöräleiri. Mutta juoksuun pitää saada lisää vauhtia. Näin on. Lisäksi kisavalmistautuminen Joroisiin oli huono. Sairastuminen ja viime tipassa parantuminen ennen kisaa oli ehkä liian lähellä itse pääkisaa.

Hyvät kisat muuten. Aivan mahtavat järjestelyt ja yhteenkuuluvuuden tunne! Kaikki toimi ja kaikki oltiin ajateltu valmiiksi. Vaikka sää olisi voinut olla parempi niin ei se sade kuitenkaan haitannut liikaa. Juoksussa alkoi aurinkokin jo paistamaan ja illasta tuli tosi hieno. Ruokaa, ystäviä, rentoutusta ja saunaan. Mahtava setti, ensi vuonna taas uusiksi! 

Kiitos Tribasen Jussille ja Panulle hyvistä eväistä treeneihin, kannustuksesta ja hyvästä menosta! Kiitos kaikille uusille ja vanhoille tri-frendeille tuesta ja vinkeistä. Ja mikä tärkeintä, kiitos perheelle kun kestätte isin tolskaamista ja myötäelätte tässä mahtavassa huumassa jonka treenaaminen ja kisaaminen antaa. Nyt pientä breikkiä ja kotikisojen eli Virpinen kautta loppukuusta vielä Kuopion Sm perusmatka elokuun alussa. Stay tuned!

Dataa:

Aika: 4h51min31s

Keskisyke: 151

Keskiwatit: 266W

 

Kemi sprintti

Viime viikonloppuna oli vuorossa sprintti ja matka suuntautui Kemiin. Olin pohtinut Vierumäen perusmatkaa, mutta aikataulullisesti Kemi toimi paremmin ja sinne lähdettiin. Palautus olisi myös kevyempi, olihan tässä jo starttailtu kesäkuulle pariin otteeseen. Juhannuksen jäljiltä keuhkoissa tuntui jokin painavan, mutta Tribasen uimaskabat Jussin jälkeen keskiviikkona Valkeisella olivat menneet tosi nappiin ja voimaa oli löytynyt niin ajattelin, että ei tässä voi olla mitään vakavampaa päällä. Neljäs sija 700m ja reilun 10min aika vakuuttivat, että uinti kulkee. Talven tehotreenit on selkeästi purreet ja uinnin epämukavuusalueella uimisesta ei enää kangistu niin kuin syksyllä ja talvella. Uskaltaa painaa vaikka vähän hapottaakin. Se on hyvä se! Arvoin kuitenkin Kemiin lähtöä vielä perjantainkin, mutta lauantaiaamuna olo oli hyvä ja pystyin lähtemään skabaan. 

Aamulla ajan kanssa Kemiin, pyörää boxiin ja rutiinit kuntoon. Olo oli ihan ok, ei väsy mutta ei mikään jippii lets go täysiä tänään. Paljon Otc:n porukkaa oli tullut tietenkin paikalle kisaan ja oli kiva vaihtaa kuulumisia. Pieni lämppä juosten ja hyvissä ajoin veteen, että sai vähän tuta mitä homma olisi vedessä. Sykkeet jo juoksulämpässä oli todella korkeat. Mietin jo tässä vaiheessa, että mitäköhän tästä oikeen tulee. Jännittääkö mua todella näin paljon?

Järjestelyt eivät liikoja vakuuttaneet tässä vaiheessa, vähän oli jännitystä ilmassa vissiin järjestäjilläkin, sen jotenkin aisti. Porukkaa oli kisassa ennätysmäärä. Miesten sprinttilähdössä 30 ukkoa. 

UINTI

Lähtö vedestä ja reittinä kiertää muutama meriviitta ja vastatuuleen takas ja aallonmurtajasta sisään rampille ja ylös. Simppeli reitti, mutta napakka 7ms etelästä teki vimpasta 300m todella haastavan. Aaltoa pukkas suuhun ja nenään, välillä piti pysähtyä ja kakoa ihan tuelta. Hapen ottaminen vasemmalta piti talvella opetella... Seurakaverit Samu ja Törmänen meni edellä ja polki väylää auki ja itse pysyin kolmantena. Hyvin riitti voimaa vaikka 1'45/100 keskarilla mentiin, sen verran aallokko hidasti. Kolmantena ylös, vajaa minuutti perässä. Hyvältä tuntui! Aika 12.22. 

T1 

Vaihto meni ilman mitään isompaa säätöä, kello tosin tilttasi uinnin jälkeen ja tallensi suorituksen heti, ja piti laittaa uusi tallennus pyörälle vauhdissa. Se toi vähän lisäsäätöä. Aika 1'22.

PYÖRÄ

Alku lähti napakkaan ja watit pysyi hyvin hanskassa, samoin sykkeet. Reitti mutkitteli muutamat mutkat kylän pinnassa josta se sitten meni vanhaa tietä pitkin Ouluun päin. Reittinä tasainen ja nopea, toki navakka vastatuuli hidasti. Olin mieltänyt reitin, että se menee rantaa pitkin liiemmälti karttoja katselematta. Järjestäjien kartan olin toki katsonut läpi mutta se oli jotenkin kotikutoinen ja luotin, että ainahan siellä edessä joku menee josta voi katsoa mallia minne ajetaan. Järjestäjiä olikin melko hyvin reitillä viittomassa tietä ja tiehen oli lasten väriliiduilla merkattu nuolia jotka vilahtivat renkaan alla aina välillä. Sitten tuli mutka vasemmalle josta erkani tie oikeaan ja siinä risteyksessä ei ollut ketään viitoittamassa reittiä, ei kylttiä, eikä mielestäni väriliituja maassa... Tottakai vedin oikealle "rantaraitille" ,että tietenkin tänne. Tie muuttui äkkiä aika pieneksi ja vauhtia oli 35-36kmh niin maisema muuttui myös vauhdilla. Äkkiä tajusin, että nyt meni munille ja kunnolla, täältä pitää päästä pois ja äkkiä, Garmin edge apuun ja katsomaan vauhdissa missä se reitti oikeasti menee. Kirosin järjestäjät ja itseni, etten ollut painanut reittiä kallooni kunnolla. Olin jo kohta liki Ajoksen rampilla asti ja käyrä nousi päässä infernaaliseen kulmaan! Mutkien kautta löysin kuitenkin oikean alikulun ja pääsin nelostien ali oikealle tielle. Jengiä lappo siellä menemään ja ei muuta kun perään perkelettä huutaen. 10km kääntömerkillä vastatuuleen watit ylikierroksilla sij.19/30 tms. Myötätuuleen takas ja vauhti nousi paremmaksi, muutaman sain vielä kiinni niin että vaihtoon sij.11/30. Keskari kuitenkin liki 37kmh, 2,7km hitaammalla extra lenkillä joten varmasti olisi päässyt 39kmh jos en olisi ajanut harhaan. Aika 37min. Sykkeet nousivat nyt hyvin 157-170. Avg 163. Avg watit paukku taas yli mittariongelman takia ja olivat 293W. Selkeesti liikaa. 

T2

Kengät jalasta hyvissä ajoin ja kiireesti pyörää pois. Pystyin jopa juoksemaan boxiin enkä nilkuttamaan niin kuin viime kisat. Akillesjänteen aktiivinen venytys on selkeesti jeesannut ja homma on mennyt jalassa eteenpäin. Aika 1'04.

JUOKSU

Juoksu oli merkattu myös melko puutteellisesti ja moni juoksi harhaan. Törmänen tuli vastaan jossain vaiheessa yhdellä niityllä ja poukkoili siihen malliin, että ei ollut reitti vissiin sielläkään varma. Juoksu oli kuitenkin suht vahvaa, loppua kohti vähän kyllä tummui, mutta 4'12 keskarilla kuitenkin. Kypää ei pysty tohon vauhtiin laittamaan ja mietin, että jos olisin polkenut kovempaa niin olisinko pystynyt tuohonkaan. Vatsakramppeja ei tullut, ainoa vaiva oli rakko kantapäässä joka ei ollut parantunut Espanjan reissusta. Aika 20.44. Ei kova, mutta hyvä tähän väliin kun tunnustaa, että kovia juoksuja ei ole tullut tehtyä. Lisäksi vasen akilles ei haitannut menoa eikä siihen tuntunut missään vaiheessa. Huippua! Oonko selettämässä tämän vamman!?

Loppuaika 1h12min ja sij. 10/30. 4 sijaan oli mahkut mutta mitä sitä spekuloimaan, sitten olis pyörän pitänyt kulkea 6-7min lujempaa ja tietty oikealla reitillä 😀  ja vaikka näin olisikin käynyt niin olisinko pystynyt juoksemaan enää tuota vauhtia. Kokonaisuus kisana kusi, mutta yksittäisinä palasina ilman eksymisiä ihan kelpo suoritus. 

Järkkäyksiltään aika "kehnot" kisat, helppo tietenkin huudella, mutta lisää jengiä tekemään, enempi viittoja teiden ja reittien varteen, kunnon merkinnät teihin ja tulokset ripeästi nettiin! Vähän oli vaikutelma, että liian isot kisat noilla järkkäyksillä. 

Nyt kun kirjoittaa tätä niin sama keuhkoputkiongelma vaivaa. Jotain pientä kremppaa on selkeesti. Kisassa ei tuntunut mutta nyt tuntuu.Tämä viikko menee kyllä täysin levätessä ja jos kunto antaa myöten niin jotain kevyttä loppuviikolle. Alkaa jo vähän jännittään Joroista silmällä pitäen tämä loppuvalmistautuminen. 💪

Torrevieja Triwhitecup 2016

Hola!

Espanjan perheloma yhdistettynä Torreviejan triathlonkisoihin onnistuneesti paketissa. Kaikki pysyivät suhtkoht järjissään ja 10pv lomailu sisälsi muutakin kun isän tolskausta. Talo omalla uima-altaalla ja hyvät etukäteisvalmistelut yhdistettynä hyvään ja osaavaan paikallisoppaaseen takasi kaikille loisto loman! Kiitos #athletiqfinland ja Kimmo Kyttälä! Oma TT pyörä mukana ja joka aamu lenkkiä kimpassa tai yksinään. Lämpötila pysyi koko viikon lähellä +30 joten lenkit oli hyvä ajoittaa heti aamuun kun kaikki lapset vielä nukkuivat. Kilsoja tuli pyörällä yhteensä 370km, lisäksi vähän juoksua ja uintia. 

 

Kisat olivat osa Triwhite cupia, jossa on viisi osakilpailua ja matkoja super sprintistä perusmatkaan tai espanjalaisittain olympiamatkaan. Itse olin ilmoittautunut olympiamatkalle, jossa matkat olivat paperilla 1500+37+10. Kisajärjestelyt saivat kyllä espanjoolaa haplaamattomalle paljon kysymysmerkkejä tauluun. Englantia puhuttiin todella huonosti ja jo kisamaksun suorittaminen kotona netin kautta ontui ja pyki. Lopulta tein tilisiirron suoraan järjestäjien tilille. Mutta kisapaikalle löydettiin ja muuten kisat olivat kyllä näyttävät ja päällikköpaikoilla, suoraan Torreviejan satamassa. Uinti oli kahtena lenkkinä vedestä lähtönä tai maalta (tämä oli vähän epäselvä aina lähtöön saakka), peesivapaa pyörä kuutena lenkkinä rantatiellä ja juoksu pitkää aallonmurtajaa pitkin neljänä kierroksena.

UINTI 28,48

Aamulla oli ekana yllärinä veden lämpö ja märkkärikielto. Vesi olikin yli 22c ja näin puvut jäi pois. Vähän kyllä jänskäsi lähteä uimaan 180 ukon kanssa ilman pukua ja vielä aika pienestä poijuvälistä. Kerkesin lämpätä n.300m alle kunnes kaikki otettiin vedestä pois lähtönarun taakse. Voi pojat kun tuli kylmä siinä seistä ja odottaa, että järjestäjät päästävät meidät takaisin veteen. Vielä vedessäkin odotettiin ainakin 10min ennen kun päästiin matkaan. Menin taas pokerilla tokaan riviin, osan jengistä potkiessa paikallaan, osan seisoessa takana jalat pohjassa. Lähtö kun pamahti niin alkoi heti selvitä mikä oli pelin henki. Jengiä oli niin paljon, että yliuinti oli tosiasia. Pohkeesta repimistä, olkapäästä repimistä, aivan jotain muuta kun uimista. Rauhoittelin ja kauhoin menemään omaa uintia kunnes vauhti pikku hiljaa alkoi kasvaa. Fiilis oli kaiken kaikkiaan hyvä vaikka pukua ei ollutkaan. Tankattu oli ja geeli vedettyä 30min ennen starttia. Loppua kohti meno parani, mutta aika oli kyllä pettymys. Alun pesukoneessa ja muissa säädöissä meni vissiin sen verran aikaa, että extraa tuli noinkin paljon. Kokemuksena todella hyvä! 

T1 2,33

Vaihdon otin iisisti, ei hötkyilyä. Rampilta pyörille oli aika pitkä siirtymä ja aikaa paloi ennen kun pääsin pyörän päälle. Ei haavereita. 

PYÖRÄ 53,38

Pyörässä oli siis peesivapaus ja alla oli vuokra Cannondalen Caad10 alurungolla, omat kiekot ja oma satula. Runkokoko oli yhden koon liian pieni eli 54. Eli vähän oli huono, mutta ajattelin, että kyllä se taipuu kaupungiradalle kun kiihdyksiä ja käännöksiä on tasaiseen tahtiin. Pääsin heti hyvään peesiryhmään ukkojen ajaessa 38-42kmh välillä. Pientä tilannetta oli välillä ja joku pukkas sarvilla ahteriin, mutta onneksi ei mitään sattunut! Itsekin kannoin oman korteni kekoon ja vedin letkaa aina kun oma vuoro tuli. Letkaan tuli ukkoja lisää, ajettiin porukkaa kiinni ja ajajia oli vaihtoon tullessa varmaan 15. Keskari näytti 38,4kmh, mutta matka näytti selkeesti alimittaista 33,36km. Pyörässä tuli napsittua 9 päänahkaa ja sijoitus vähän nousi. Tehot pysyi hanskassa ja vatsa tuntui ottavan vastaan Cliffin geeliblokkeja ihan hyvin. Kuumuus kuitenkin vaikutti enkä selkeestikään saanut itsestäni irti vk-max alueen sykkeitä. Aloin vähän säästelemään lopussa enkä jaksanut enää todellakaan lähteä yrittämään mitään irtiottoa. Tehot oli vk2-max alueella 279W ja mutta pyörän syke vain 153. On sitä kovempaakin menty tai kovemmilla sykkeillä. Peesivapaa tosin antoi vähän saumaa levätä välillä letkassa ja sykkeet pääsivät laskemaan aika ajoin.

T2 2,03

Vaihto meni ihan ok, ei mitään kaasuttelua vaan hölkällä pyörä parkkiin muiden sprintatessa ohi. Akillesjänne on sen verran hellä, etten uskaltanut kirittää yhtään. 

JUOKSU 49,42

Juoksuosuus oli neljänä kierroksena pitkää aallonmurtajaa pitkin, 2,5km välein ollessa vesipiste. Juoksu alkoi taas napakasti 4'15/km vauhdilla mutta pian huomasin vauhdin tippuvan 4'35 tienoille. Kuumuus, kovien juoksutreenien puute, arka akillesjänne ja mitä näitä syitä nyt on, mutta ei vaan lähtenyt. Pääasia oli kuitenkin, että pystyin kiristään vauhtia loppua kohti ja vikat 2,5km oli alle 4'20 ja vika kilsa lähellä 4'00/km. Vettä otin joka kiekalla eli 2,5km välein ja sitä meni taas yksi päähän ja toinen naamariin. Sillä seurauksella, että vesi valui suoraan kenkiin ja jalka alkoi märässä kengässä tietenkin hiertämään ja kantapäästä alkoi lentää kohta veri. Kilsan kohdalla oli myös perinteiset vatsakrampit jotka pystyin puhaltamaan pois heti alkujaan. Onneksi. 

Maalissa ajalla 2h16min oli eka ylläri mutta sitten huomasin pyörän olleen selkeesti lyhyempi. Mutta toisaalta juoksu oli melkein 800m liian pitkä, että se vähän tasoittaa lopputulosta. Kiva kisa, oma perhe kannustamassa, hyvät kelit ja peesivapaan kisan tuoma pyöräkisailu toi hyvän mausteen kisaan. Kaikki valmistelut meni nappiin ja muutenkin onnistunut paketti. Tästä kevyesti nyt palauttelua muutaman 10h/vko jälkeen ja ensi viikonloppuna kohti Kemin sprinttiä. Siellä pääseekin vihdoin omalla pyörällä polkemaan. Vamos! 

Tässä dataa:

Triwhite cup Torrevieja/ perusmatka 1500+37+10 (GPS: 1500/33,7/10,8)

Aika: 2h16:41

Sij. 52/178

Uinti: 28,48

T1: 2,33

Pyörä: 53,38

T2: 2,03

Juoksu: 49,42

Avg syke 151 (uinnin sekoilevat sykkeet laski avg:tä) 

Avg Watit 279

 

Vantaa triathlon Kuusijärvi 2016

 

Ensimmäinen tri-kisa perusmatkalla taputeltu Suomen hehkeässä suvessa. Vantaan Kuusijärvellä 5.6 kisattu skaba oli taas kovia nimiä täynnä ja taso oli sen mukaista. Oma lähestyminen skabaan alkoi kuitenkin Oulujokiajon lyhyeen matkaan (56km)  osallistumisella edellisenä viikonloppuna josta loppukirissä tuli toinen sija. Tervamaratonin puolikas oli päättynyt lauantaina keskeytykseen ja pieneen vammaan, jonka kanssakilpailija aiheutti potkaisemalla jo valmiiksi kipeään akillesjänteeseen. Porukkaa oli kuin pipoa ja väki sumputti heti 1.6km kohdalla Hietasaareen menevällä sillalla ja joku potkaisi takaa kantapäälle sillä seurauksella, että kenkä lensi sillankaiteeseen ja kipu kävi kovana. Oli järkevintä ottaa heti DNF ja lähteä suorilta kotiin grillaamaan. 

Onneksi jalka ei kuitenkaan liikaa ottanut itseensä ja päätin heti osallistua perinteiseen "kuntoajoon" eli Oulujokiajoon seuraavana päivänä TT pyörällä. Kisa meni heti paukusta seurakaveri Kukkosen Jounin kanssa vuorovedolla vetäen, viiden muun maantiehirmun roikkuessa peesissä. Lopussa aloin jo selkeesti tummua ja niin teki myös Kukkonenkin ja onneksi vetoapua antoi myös maantiepyöräilijätkin. Loppukirissä joku painoi takaa tuoreilla jaloilla voittoon ja itse kerkesin kramppaavine pohkeineni vielä hopealle. Hyvä fiilis kyllä jäi! 🏆 keskarin näyttäessä/ jäädessä 39kmh.

Viikko meni "jäähdytellessä" ja akillesta hoitaessa. Epävarmaa oli vielä keskiviikkonakin voiko jalalla juosta vähänkään kovempaa. Kävin ekat uinnit tiistaina Lämsänjärvessä ja tuntui, että sekin väsytti vielä sunnuntain pyörän jälkeen. 

Valmistautuva viikko Kuusijärvelle oli jotenkin tukkoinen kaiken kaikkiaan. Ihme kröhää ja limaisuutta ja väsymystä. Liekö perus tilanne; opettajan lomaa edeltävää stressin purkautumista ja alkavaa flunssaa?

Perjantaina lähdettiin kuitenkin jo kohti Vääksyä ja keli oli muuttumassa tuuliseksi ja epävakaiseksi poikkeuksellisen lämpimän jakson jälkeen. Sunnuntaille oli ennustettu navakkaa pohjoistuulta, sadekuuroja ja +13. Eli ihan perussuvea! 

Ennuste piti hienosti paikkansa ilman niitä sadekuuroja mutta tuuli oli kova ja ilma kylmä. Edellisen illan syömiset oli todella harkitsemattomat ja liian ylimalkaiset. Grilliruokaa!!! Mitä ihmettä mä teen? Lähdin ihan liian pienellä tankkauksella liikkeelle ja tunsin ja epäröin sitä jo heti kisa-aamuna. Hiilaria ei ollut tullut vedettyä juuri yhtään ja juominenkin oli vähän niin ja näin. Lisäksi fiilis oli vähän vaisu. Päässä soi vaan että "onhan näitä nyt vedetty ennenkin"- asenne. Mitäköhän tästä seuraisi?

UINTI 24,09

Aamulla fiilis kuitenkin ihan ok. Järjestelyt meni Kuusijärvellä nappiin, auto parkkiin, ilmot tsek, pyörä boxiin, verkkaa juosten 2km (sykkeet ihan liian korkeat, jännitti vissiin), geeli 30min ennen naamariin ja aikaisin veteen, että kerkeää uida alle ainakin 500m. Lähtö vedestä keskeltä ja eturivistä. Tavoite oli vetää 1'40/100 vauhdilla. Lähtö onnistui, moukkua ja pesukonetta tuli melko vähän siihen nähden, että lähdössä oli 175 ukkoa. Painoin riskillä, mutta yritin uida rennosti. Leukaa rintaan ja liuttaa mahd. paljon. Ekan poijun jälkeen pääsin vasta uimaan omaa uintia kenenkään kokoajan roikkuessa jalassa. Uinti enari vauhtia ohi 1'34/100 eli 24,09. Todella hyvä! Mutta menikö liian kovaa?

T1 2,59

Sykkeet pamahti näytölle heti kun tuli maihin ja painoi kellosta vaihdon päälle. Kello näytti 171. Joopa joo kovaa mentiin! Vaihto ongelmitta ja rauhassa. Kuusijärvellä on pitkä siirtymä ja aikaa palaa jonkasta pyörän alkuun. Kengät oli kumppareilla kiinni ja homma toimi hyvin. 

Pyörä 1h01'42"

Vastatuuleen poljettiin aina 5km ja myötätuuleen toiset mokomat. Tuuli hidasti menoa ainakin itsellä tosi paljon, mutta onneksi myötätuuleen pääsi painamaan täysiä. Jengiä meni ohi levykiekot suhisten, mutta en alkanut masentumaan vaikka oma tummuminen alkoi tuntumaan. Keskari näytti 37kmh koko ajan, enkä saanut sitä myötätuuliosuudella yhtään ylöspäin vaikka kuinka yritin. Vai yritinkö? En tiiä, jotenkin alkoi painamaan heti ekalla 10km pätkällä. Avg Watit näyttivät myös liian vaisusti. Vatsa tuntui oudolta ja vatsassa väänsi. Otin kuitenkin geeliblokkeja 15min välein ja ajattelin, että energyy vaan kehiin ja juoda pitää päälle. Vauhti pysyi kuitenkin samoissa, mutta juoksu jännitti jo valmiiksi. Olinko uinut itseni uuvuksiin?

T2 1'38

Vaihto meni nappiin, en jättänyt kenkiä kiinni pyörään akillesvamman vuoksi vaan juoksin kengät jalassa vaihtoon. Melko nappi vaihto ja menoksi.

JUOKSU 45'

Juoksu alkoi heti melko voimattomasti. Yritin pitää pari ekaa kilsaa 4'15 mutta pikku hiljaa siitä alettiin lipsumaan. Jengiä meni ohi.  Sykkeet eivät enää nousseet ja meno alkoi tökkimään. Viimeinen rutistus puuttui koko ajan. Maasto on vielä sika/ aika vaativa ja mäkeä löytyy ja en ollut taas yhtään varautunut mihinkään. Ja tottakai perus 6km palleakramppi hidasti jonka päätin heti puhaltaa erikoispuhallustekniikalla hampaiden välistä pois. Tätä olen treenannut jonkun verran sen tullessa ja onnistuin siinä melko hyvin ja kipu meni kilsan jälkeen ohi. Juoksu oli kuitenkin taputeltu enkä päässyt enää kirimään. Joku viimeinen vaihde jäi uupumaan. 

Maalissa superhappy kun kello näytti 2h15min ja homma oli ohi. Olipa rankka setti! Mallorcan aika ei ollutkaan tsägää vaan tämä oli taso jossa nyt ollaan. 

Aikaan olen todella tyytyväinen ja 17min parannus edelliseen vuoteen on kova. Päivä vaan ei natsannut mulle. Vatsa meni ihan sekaisin, liekkö edellisen päivän ateriasta, geeleistä vai mistä, mutta happi oli huono pitkään iltaan ja vessassa piti käydä useaan kertaan. Vai uinko liian kovaa ja jalat ns. "alta". Uinti kyllä kulkee, siihen olen tosi tyytyväinen. Pyörästä puuttuu voima, ylämäissä hiipuu vauhti ihan mopoksi. Juoksussa sakkaa muuten vaan. Kun päivä osuu kohdalleen niin tosta voi saada 5min pois ja sillä pääsis jo M40 podiumille tuolla Kuusijärvellä. Ehkä. Jes! Tavoite sanottu ääneen! Ensi vuoteen ja pappasarja kutsuu! 

Nyt kun kirjoittaa tätä rapsaa, niin on jo palautuslenkki käyty ja fiilis on hyvä kaiken kaikkiaan. Ei muuta kun uutta putkeen ja kohti  Espanjan Torreviejan perusmatkaa la 19.6. Sitä ennen reeniä sillai maltilla taas😊

Tässä dataa:

Kuusijärvi/ Vantaa triathlon perusmatka su 5.6 (1500/ 40/ 10)

Aika: 2h15'42"

Uinti: 24'09

T1: 2'59

Pyörä: 1h01'42"

T2: 1'38"

Juoksu: 45'13

Avg syke: 155

Max syke: 173

Avg Watit: 274

Uinti avg: 1'37/100m 24'09

Juoksu avg: 4'32/km

Toukokuun tolskausta

Mallorcan leirin ja perusmatkan kisan jälkeen palauttelut onnistuivat melkein nappiin. Viikon verran hölläilin ja kuulostelin kroppaa, tein kevyttä pk:ta ja vain fiilistelin. Aloittelijan mokana menin tekemään kuitenkin reilun viikon päästä Mallorcan perusmatkasta puolihuolimattomasti kaksi tehoharjoittelua peräkkäisinä päivinä, niin että yhdistelmätreeni (2 x py 10km + ju 2km) oli suunniteltu harjoitus ja seuraavan päivän porukkalenkki ei. Pyörälenkki 20 hengen letkassa osoittautui 116km vk-harjoitukseksi, josta kroppa ei sitten tykännytkään. Pyörän piti olla palauttava letkan perällä himmaillen, mutta munille meni. Kurkku tuli heti kipeäksi lenkin jälkeen ja siitä alkoi 10pv täysilepo, joka hieman sekoitti toukokuun menoa. Mutta siitä on nyt selvitty ja otettu opiksi. Oppina tästä on se, että tuollaisen Mallorca-tyyppisen rypistyksen jälkeen, jossa tunnit paukkuu selkeesti yli enempi kuin kotona, niin palautuminen kestää pari viikkoa mennen ja tullen. Vaikka kroppa saattaa tuntua valmiilta, niin kannattaa silti ottaa tehojen kanssa iisisti vielä pitkään.

Viime sunnuntaina vedin OTC:n harkkaduatlonissa ekat tehot saikutusten jälkeen ja ihan hyvin meni. Podiumille päästiin Liedon ja Ylösen jälkeen, jätkille peräti 7min jääneenä. Eka 5km juoksu  3´50" vauhdilla, pyörä 37kmh keskarilla ja vika vitonen juosten 4´14" vauhdilla. Hyvä treeni mukavassa seurassa. Ehkä vähän liian innokkaasti lähdin ekaan juoksuun, joka sitten kostautui kaikessa. Pyörä vähän hyytyi ja samoin toka juoksu. Tai sitten en ollut vielä ihan tikissä sairastamisen jälkeen. Mene ja tiedä, aina voi spekuloida ja miettiä, sehän tässä parasta...:)

http://my5.raceresult.com/54494/registration?lang=fi#0_AE97C1

Ensi viikonlopun suunnitelma Oulujokiajoon osallistumisesta on matkan varrella muuttunut Tervamaratonin puolikkaalle osallistumiseksi. Juoksua on nyt parempi hioa enempi kuin pyörää ja tuntuu, että pitkät juoksut on jääneet kokonaan väliin koko talvelta. Tuosta puolikkaasta saa hyvän treenin samalla, toki numero rinnassa tietää mitä siitä seuraa. Enkkaria lähdetään rikkomaan ja alle 1h30min alittamaan.

Ensi viikolla alkaakin sitten kauan odotettu kesäloma ja siellä häämöttääkin sitten Kuusijärven perusmatka 5.6 josta lisää myöhemmin. Taso on varmaan kova ja sitten näkee missä sitä mennään tähän väliin. Valmistautuminen on hyvällä mallilla kunhan nyt vaan malttaisi ottaa iisisti.

Mallorcan leiriä ja kisarapsaa

Mallorcan treenileiri ja kauden ekat kisat paketoitu. Tässä vähän koontia mahtavasta viikosta. Reissuun lähdettiin siis Mallorcan Alcudiaan kolmella Otc:n 09|kovalla pojalla ja minä ainoana triathleettina mukana. Kaikilla oli omat maantiepyörät mukana, koska Mallorcan maastot ovat sen verran mäkisiä, että kivempi siellä on tosiaan polkea maantietykillä. Lisäksi Mallorcan mestaruuskisat ovat peesivapaat skabat, jossa TT pyörien sekä lisätankojen käyttö on kokonaan kielletty.

Asuminen me hoidettiin Airbnb kautta rannalta, josta oli helppo päästä tietenkin avoveteen uimaan, mutta myös kätevästi pyörän päälle. Alkuperäinen ohjelma viikolle oli 13h täyttä ohjelmaa, josta keskiviikko ja lauantain kisat olisi tehopäiviä. Muut päivät piti olla pk:ta ja huoltavaa. Munille meni heti ekana päivänä jolloin kevyt pk vaihtui vk1 pitkäksi ja melko raskaaksi. Tiistaina oli jo pelkkää pyörää 10h kasassa ja korkeutta 2800m. Nyt olisi viimeistään ryhdistäydyttävä ja alkaa ottamaan iisisti, muuten ei hyvä heiluisi lauantain kisassa. Mutta minkäs teet, mahtavia mäkiä painaa täysillä watteja kampeen.  Muille jätkille maistui myös ajo niin yritä siinä sitten ottaa iisisti. Missään en ole muuten nähnyt niin paljon pyöräilijöitä kun Mallorcalla. Ryhdistäytyminen onnistui ja ke-pe olikin sitten jäähdyttelyä, uimista, juoksua ja pari pienempää pyörälenkkiä omaan tahtiin. Jätkät painoivat reilua 100km/pv. Heille tulikin yhteensä n.700km/10000m nousua viikon aikana kun mulla tuli n.300km. Perjantaina ennen kisaa jalat ja kroppa oli melko latautunut 15h treenin jälkeen. Toki viikko alkoi tuntumaan kropassa mutta niin oli tarkoituskin. Kisa mennään treeninä ja ennenkaikkea uutta kokemusta hakien.

09|kovia poikia uusissa mamileissa😀

Sitten itse kisaan. Missään en ole kokenut sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta, toisen tsemppaamista ja kisakaverin kannustusta puskemaan vielä vähän enempi irti itsestään kun tuolla Mallorcan perusmatkan kisassa. Oikein kylmät väreet kulkivat pitkin käsiä kun juoksussa ja pyörässä väki kannusti reitin varrelta ja huusi vamos vamos ja hakkasivat käsiä yhteen! Aivan mahtavaa ja se anto tosi paljon lisää virtaa omaan tekemiseen. Järjestelyiltään kisat olivat todella hyvät sekä helppojen kulkuyhteyksien päässä. Suht tasainen reitti ja melko varma aurinko olivat myös plussaa. Ja mitkä maisemat! Voin lämpimästi suositella kauden ekaksi kisaksi kaikille tasoon katsomatta. 

Oma tekeminen alkoi yön yli kestäneellä jännityksellä ja siitä johtuen todella huonosti nukutulla yöllä. Aamulla vuokra-auto alle ja 70km siirtyminen Alcudiasta Colonia de Sant Jordiin. Jätkät hyppäsivät mukaan ja ajoivat mutkien ja mäkien kautta takas kämpille (165km).

Olin hyvissä ajoin mestoilla ja se oli todella hyvä. Sain rauhassa viedä pyörän boxiin, jutella kanssa kisailijoiden kanssa, kysyä, imeä tunnelmaa ja käydä verkkaamassa vedessä melkein kilsan alle. Uutena hommana tuli kokeiltua kuminauhoja kengissä jotta kammet pysyy suorassa ja pääsee hyppäämään pyörän päälle vauhdilla. Kuminauhat paukku rikki ja homma toimi kuin junan vessa. Tankkauspläninä oli Cliffin geeli 30min ennen starttia ja pyörän selässä 15-20min välein geeli blokki. Pyörän lopussa piti ottaa vielä geeli ennen juoksua mutta unohdin sen siinä kilvan ajon tohinassa. Cocos vettä 1plo mukana.

UINTI (järjestäjän mukaan 1500/ GPS 1248)

Otin riskillä lähdön melko edestä vaikka tiesin ,että pesukoneeseen sitä varmaan joutuu ja kun lähdössä on 270 kisaajaa niin moukkua tuloo. Mutta kuinkas ollakkaan oma uintivauhti riitti pitämään paikan kärjen tuntumassa ja suunnistaminen onnistui. Sain uida omaa uintia koko matkan, välillä joku huitoi mutta ei mitään vakavaa damagea koko matkana uinnissa. Reitillä oli pitkä n.800m vastatuulipätkä jossa aallokko hidasti selkeästi menoa ja siinä poijujen näkeminen oli vaikeaa. Tunne oli koko ajan kuitenkin hyvä ja paikat oli hyvin auki. Tuntui, että meno on kohdallaan. Kello näytti rannassa 21.07. Tässä vaiheessa en tiennyt, että rata oli vähän lyhyempi, eikä ajastakaan ollut tietoa. Painoin vain kellosta T1 päälle. Sykkeet pamahti oitis näytölle ja 166 lyöntiä joten aika vk2 tasolla oli uinti ollut. Tulin kuitenkin n.15 joukossa vedestä. Whatta f*** mietin tässä vaiheessa 👍

Lämällä vaihtoon ja pukua pois ja kypärää päähän. Boxin aukko oli ihan mun fillarin vieressä, joten kuminauhoja ei olisi edes välttämättä tarvittu mutta säästyipä kengät naarmuilta ja helppoa oli hypätä kenkiin kun ei tarvinnut arpoa missä ne ovat. T1 1:24. 

PYÖRÄ ( 39.1/ GPS 38)

Sain heti reitin alkuun yhden britin kiinni jonka peesiin pääsin. Oli onni, että uinti meni niin putkeen, jotta pääsin hyvään peesiin, muussa tapauksessa olisin joutunut tekemään huomattavasti enempi töitä. No britti alkoi heti tsemppaamaan, että tänne vaan vetohommiin, että You can do it! No free rides!! Mä olin peesissä ehkä 5min ja kuuntelin sen britin huutoa ja sitten tsemppasin ja päätin kokeilla ja kantaa tikkuni ristiin. No se kannatti koska yhteispelissä on voimaa ja me ajettiin kahdestaan seuraava letka kiinni, jossa oli 5 espanjalaista. Nyt meitä oli sitten 7 ukkoa ja enää oli kärki n.7 ukkoa edessä jossain. Lisättiin vauhtia ja saatiin vielä sillä porukalla kolme muuta kiinni kärjen ollessa edessä jossain. 30km kohdalla alkoivat espanjalaiset jo säästelemään jalkoja juoksua varten ja britti veti pääasiassa ja kävin itsekin muutaman kerran keulilla. Mahtavaa pyöräkisailua ja taktikointia. Piti olla valppaana jos jäi hännille ettei tipu, muuten tulisi noutaja. Eikä tarvinnut yhtään häpeillä, vaan hienosti pärjäsi härmän poika skabailussa. Loppuaika pyörässä 38 keskarilla 1h01.05. Sijoitus pyörässä 6.nopein!

Vaihtoon tullessa hyvissä ajoin tarrat kengistä auki ja pyörän päältä pois viivalla. Samassa toinen kenkä vääntyi irti klossista ja tippui maahan. Sain sen onneksi äkkiä matkaan mutta siihen meni muutama extra sekka. Taas mamilit vilkkuen boxiin ja tossua jalkaan. Takaa tuli ilmeisesti joku isompi letka koska T2:ssa oli yhtäkkiä porukkaa kun pipoa. Vaihtoon tullessa sijoitus 10 paikkeilla. T2 1:00

JUOKSU ( 9.3km/ GPS 8.55km)

Juoksu alkoi sillä, että letkasta 15 ukkoa painoi lämät tiskiin ja veti vauhdit ihan toiselle levelille. 15 ekan ukon vauhdit 3.20-3.40. Ei mitään saumaa. Itsellä tasainen juoksu 4.25min/km loppua kohti kiristäen vauhtia. Muutamia meni vielä ohi ja sain jonkun itsekin kiinni. Lämmöt olivat aika korkeat mihin on tottunut, +25 ja vettä meni paljon. Joka vesipisteellä yksi pullo niskaan ja toisesta hörppyä. Rata oli 3 kierrosta välillä merenrannassa mutkitellen ja todella kaunista!  Vielä loppusuoralla 3.14min/km lasiin ja ohituskaistaa pitkin! Mahtavaa!!Maalissa!! Aika juoksussa 37.37min. 

Olin pölkyllä päähän lyöty kun katoin maalissa kelloa! 2h2min8sek. Mitä ihmettä?? 25min parannus viime kesän enkkaan. Ei voi olla totta! Tuloksia alkoi tulla heti taululle ja näin sijoitukseni absulutos/ yleinen 28/283 ja AG M30-39 15. 🙈

No ok, vähän alimittainen rata, mutta enivei, ei se paljoa tilannetta muuta. Peesivapaakisa tuo oman makunsa kisaan ja jalkojen säästäminen juoksua varten on näköjään yleistä. Mutta tärkeää oli onnistua uinnissa ja päästä nopeaan ajoporukkaan, jotta loppukisa olisi onnistunut. Nyt meni kyllä kaikki nappiin. Juoksuun vielä vauhtia toukokuussa ja voimaa lisää, niin hyvä tulee. 

Jos ajat antaa myöten niin ensi vuonna ehdottomasti uudestaan. Kevyt leiriviikko pohjille ja siitä kisaan. Ensi vuonna kuulemma toukokuun 7.pv. 

Tässä dataa:

Mallorcan triathlon/ baleaarien mestaruuskilpailu la 23.4. Perusmatka. 1500/39.1/9.3.

Aika: 2:02.08

Uinti: 21.06

T1: 1.24

Pyörä: 1:01.05

T2: 1.00

Juoksu: 37.37

Sijoitus overall 28/283

Sijoitus ikäsarja M30-39 15.

Avg syke 158

Max syke 172

Avg Watit 288

Uinti avg 1'42/100m

Nousua 288m

Juoksu avg 4'23/km

Reissuvalmisteluja

Parin viikon blogihiljaisuus katkeaapi kun on aika kerrata vähän missään mennään. Takana on Ylläksen perheviikon jälkeen yksi kevyt 7h viikko ja tämä viikko kovana reilu 10h. Perus säätämistä peruskestävyysalueella pääosin. Tehoja tuli tehtyä viime viikon loppuun ekalla TT lenkillä uudella Feltillä. Eka kerta ulkona ja keli oli vastatuulta suoraan lärviin tietenkin takaspäin. Heti 90km ja 2h39min/ avg147 ekaksi lenkiksi, ei malttanut tietenkään ottaa iisisti kun aurinko paistoi vaikka oli kylmä (+5). Vähän sykkeet paukku, mutta hyvät fiilikset uudesta pyörästä. Asento on mallia mummo, ohjauksen ollessa niin ylhäällä kun vaan pystyy. Takareisien kankeus bikefitissä tammikuussa tuli hyvin selväksi ja otin neuvosta vaarin ja asento on nyt aika tosi korkea. Mutta siitä lähdetään ja venyvyyttä nyt vaan reisiin lisää niin siitä se pikku hiljaa alkaa asento laskemaan. Maltilla sano. 

Tämän viikon alku meni uusiksi ton TT hölmöilyn kanssa ja joutui palauttelemaan ja ottamaan tosi iisisti aina perjantaihin. Tänään päästin sitten itseni irti Tyrnävän pelloilla kun maatiepyörän kanssa pääsin polkemaan tehoja 4x10min sykleissä aina nostaen kuormaa +30W aloittaen 220W ja palautellessa vetojen välissä 4min. Hyvä harjoitus ja vimppa kypä oli +330W joka alkoi kyllä jo sitten tuntumaan. Tajusin onneksi lopetella ajoissa kun huomasin olevani varsin kaukana kotoa. 1.45h tuli poljettua aurinkoisessa säässä koillistuulen puhaltaessa taas naamariin mennessä. 

Sunnuntaina sitten startataan aamusta kohti Mallorcaa parin kaverin kanssa. Ollaan jo puolen päivän jälkeen Palmassa joten jos kaikki menee nappiin niin päästään ottaan löysät pois vielä sunnuntai-illalle. Maantiepyörä lähtee nyt sitten matkaan aika kovan arpomisen jälkeen. Moni sanoi, että TT fillari on ihan turha siellä. Uskotaan. Mäkeä löytyy ja onhan se kivempi sillä vääntää. Ja kerkeehän sitä TT pyörää luukuttaa täällä pelloilla sitten ihan tarpeeksi kesällä. Kliimaksina leirille, sain jätkiltä (tribase.fi) uuden ohjelman aina elokuun alkuun, joka kattaa siis koko kesän. Arvaa vaan kutkuttaako suunnitella treenejä! Mallorcan viikko huipentuu Mallorcan tri-mestaruus kisoihin jossa siis perusmatka. Peesivapaa kisa, jossa ei saa käyttää TT pyörää, ei aerotankoja. Tänään tuli infomailia ja homma tuntuu alustavasti ainakin hyvin järjestetyltä. No triathlon onkin Espanjassa vissiin vähän kun meidän hiihto täällä härmässä, kisoja on joka paikassa ja vähän väliä. Matkat on 1500+38km+ 9.6km. 500 henkeä on mukana ennakkoon ja mitä viime vuoden tuloksia kattelin niin lujaa mennään! Keskarit pyörässä 42kmh pintaan ja juoksut avg3.20min/km. Siis kärki. Mutta silti. Monihan noista kisaajista tulee vetäseen ton perusmatkan vikana kovan treeninä ennen virallisia ITU kisoja 70.3 matkalla joka järjestetään tosta 3vkon päästä tuolla samoilla huudeilla. Sinne sitte joskus...

Mutta nyt pakkaamiset ja pyörän sullomiset laukkuun, sunnuntaina ekalle fillari/tri-reissulle ever. Toivotaan, että viikko menee suht maltilla ja tekee just niin kuin ohjelmassa lukee, jottei ajaisi jalkoja heti tukkoon viikon alkuun ja voimia riittäisi lauantaille kisoihin.  

Stay tuned! Lisää Mallorca Camp- rapsaa ensi viikolla kun makaan kämpillä kun en enää pysy jätkien perässä 😀

Ylläs familyweek 2016

Ylläksen meidän perheen perinteinen hiihtolomaviikko taputeltu ja taas arkeen kiinni. Mukava kokonaisuus kaiken kaikkiaan :) Paljon ahkion vetoa, rinteessä suhaamista lasten kanssa, vähän juoksua ja yksi skinnailusetti Ylläksen huipulle yhtenä iltana. Kovaa viikkoa elettiin eli tunteja piti ja piti :) yrittää saada mittariin +10h, niin että tehot suunnittelin jättää kotiin sunnuntaiksi traikulle. Muutenkin kivempi tolskata kun ei ole tehoista ihan hapoilla pitkin päivää ja zombina painaa sitten eteenpäin väkisin ja huonolla mielellä. Siinä kärsii sitten itse ja muut. Kelien puolesta parempi viikko kun edellisenä vuonna, aurinko paistoi pääosin, muutama tuhnuisempi päivä, mutta sekään ei haitannut menoa. Juoksin heti tunturiin päästyäni edellisen viikon kovan, tasavauhtisen 10km todella jäisellä ja välillä sohjoisella alustalla reippaasti ja tyyliin suorilla auton ratista, tietenkin lämpänneenä 2km alle. Siitäkös pohkeet jumiin ja vasen akilles otti siipeensä, niin että kävelystä ei meinannut tulla seuraavana aamuna mitään. Luisteluhiihto ahkiolla yhtään mäkisessä maastossa ei myöskään varsinaisesti parantanut akillesjänteen kiinnityskohtaan aiheutunutta kiputilaa, vaan oli aamuisin todella kipeä. Kotilääkäri näytti red flagiä samointein ja neuvoi ottamaan iisisti. Asentoo! :) Ylläksen laduille taas kerran iso plussa, monipuoliset reitit ja aina niin hyvässä kunnossa. Mukava hiihtää!

Viikon pähkäilylistaan on myös mahtunut tuleva Mallorcan leirin suunnittelut ja se kummalla pyörällä pitäisi lähteä matkaan. Joulupukin tuoma Felt B2 on päässyt traikulle ja on sisäänajettu ja sille tarvitaan kilometrejä kesää varten, se on selvä. Viikonlopulla la 23.4 Mallorcalla järjestetään siis Mallorcan mestaruuskisat (perusmatka), johon olen ilmoittautunut ja kisat on peesivapaat. Näin ollen omalla TT pyörällä ei voi sääntöjen mukaan osallistua ja pitää joko vuokrata pyörä tai lähteä matkaan maantiepyörällä. Vuokraamot on olleet koko alkuvuoden ihan loppuunmyytyjä Alcudiassa johon ollaan matkalla. Muut kaverit joiden kanssa lähdetään, lähtevät pelkästään polkemaan joten heillä maantiepyörät lähtevät tietenkin mukaan. Itsellä vaakakupissa painaa nyt tärkeät kilsat uuteen tri-pyörään vs. monipuolisempi viikko maantiepyörällä ja kisan vetäminen sillä ja säätämisen vähyys. No tässä on vielä muutama viikko aikaa pähkäillä ja huopaajasoutaa miten tehdään. Kun jostain sais varmistettua fillarin paikan päältä edes kisapäiväksi niin se olis siinä..

Mutta tällä viikolla spandexit paukkui:

Ma: Väkisinhiihtoa pk ahkiolla ja ilman yht. 1.5h 

Ti: laskuhommia mäjessä

Ke: aamulenkki juoksu pk + ahkio pk yht. 3h

To: pk skinnailut yht. 1.5h

Pe: ahkio vaparia pk 2h

La: lepo 

Su: harjoitusvastus verrat + tehoja 1.5h + reipas uinti 1h

Yht: 10.5h josta tehoja vk1-vk2 alueella pyörällä 30min eli 4.7%. Ehkä vähän liian vähän kovaksi viikoksi mutta kaikkea ei voi saada. Uinti tosin nostaa prossia hieman mutta niitä kun en vielä mittaa niin menee mutulla. Kohti kevyttä viikkoa. 

Mukavaa viikkoa kaikille! 

Palauttavaa

Tämä viikko Napapiirihiihdon jälkeen on höllätty kaasua ja menty palauttavilla harjoitteilla. Olin sunnuntain ja maanantain melko väsynyt. Maanantai aamuna oli kevyt uinti 1h ja tein maanantai-iltana vielä avg109 traikulla 1h, joissa lähinnä oli tavoitteena herätellä kroppaa. Otin neuvosta vaarin maanantaiaamuna uimahallilla valkulta kun tajusin, että jos painaa 3h hiihdossa avg157, niin siinä tarvitsee mennä ensin 10h pk1 sykkeillä ennen kun aletaan taas nostamaan tehoja. Tällä viikolla onkin ollut kevyt uintiviikko:  kevyttä uintia, tekniikkaharjoituksia, potkuja. Muutama kevyt avg110-115 harjoitusvastuksella. Loppuviikosta sitten tasavauhtinen kypä juosten, jos keho tuntuu hyvältä. Ja viikonlopuksi joku hiihtolenkki Ylläksellä. Kokonaismäärä täällä viikolla paukkuu 10h pinnassa, mutta vaikka kalenrissa onkin kova viikko, on se ollut enempikin huoltava. Ensi viikolla jos sitten enempi tehoja.

Eli kahden viikon sykleillä mennään. Kaksi n.10h/vko jotka ovat kovempia ja yksi kevyt n.6h/vko joka on selkeästi kevyempi. Näin treeni rytmittyy hyvin ja lepoa tulee. Kovilla viikoilla 2 tehopäivää, kevyillä yksi tehopäivä. Kovilla viikoilla 1 lepopäivä, kevyillä 3 lepopäivää. Venytykset ja muut kehonhuoltoharjoitukset eivät ole tuntilistassa mulla Suunnon Movescountissa, vaan lisään ne kaiken päälle, kun niihin on iltaisin aikaa.

Melko hyvin syklit/blokit tai jaksot, millä nimellä niitä haluaa kutsuakin, ovat toimineet, mutta ei niitä voi 100% noudattaa ikinä. Aina tulee sairastumisia, menoja, joustoja ja muuta, jolloin pitää sorvata viikkoa niin että se on järkevä. Mutta mun mielestä treenien paikat ei ole niinkään oleellisia, kunhan rasitustasot pysyy järkevinä ja lepoa ja huoltavaa tulee järkevästi tehotreenien jälkeen. Ensi viikkokin menee ihan uusiksi kun lähdetään perheen kanssa Ylläkselle hiihto -ja laskuhommiin. Mutta hiihto korvaa hienosti tylsän trainerin ja ainahan siellä voi vähän juosta ja tehdä lihaskuntoaharjoituksia mökillä pesue olkapäillä. Uinti jää tosin väliin, mutta tällä viikolla sitä tuleekin ensi viikon edestä.

Hyvää pääsiäistä ja hyviä treenejä!

Mamil goes training part1

Terve ja moro! Tässä teille spandexia 39 vuoden verran. Tässä blogissani alan paukuttamaan nailonia niin, että heikompia hirvittää. Ei vainee, tarkoitus on kerrata treenejä, laittaa kisarapsaa, fiilistellä kestävyysurheilun positiivisia asioita ja välillä uida syvissä vesissä, kun treeni ei maistu ja muutenkin ahdistaa. Lähinnä itselleni treenipäiväkirjaksi tarkoitettu blogi toivottavasti antaa jollekin muullekin lisämotivaatiota ja varmuutta siitä, että oikealla asenteella voi treenata kolmen lapsen faijana vaikka eletäänkin elämän ruuhkavuosia.

Perusfaktaa minusta kuitenkin sen verran, että mitalikahveja ei ihan kauheasti tarvitse keittää ja lajivalinnat junnuna pitävän siitä huolen, että maitohapon sieto -ja hapenottokyky ovat tasolla, jolla lähinnä pyristellään ja toivotaan parasta :)

Mutta asioiden oikein tekemisellä uskon (www.tribase.fi ), että terveys pysyy kunnossa, paikat kasassa, intoa ja tekemisenmenoa löytyy. Ja näin toivottavasti nopeus, voima ja kestävyys ovat vielä muutaman vuoden nousussa.  Taustoja ei siis juuri ole, mutta toki aina olen liikkunut ja urheillut  Porttiteorian kautta maratonit 2009, 2010 ja 2012 Tukholmassa ovat saaneet minut tähän pisteeseen. Niiden jälkeen puolikkaita kymmenkunta ja kymppejä. Talvisin hiihtoa ja muutamat massahiihtotapahtumat maun vuoksi. Pyöräilyn mukaan tuominen treenivalikoimaan 2014 ja hieman uintia osaavana sai minut aloittamaan triathlonin viime vuonna 2015.  Viime kesä oli minulle ensimmäinen ns. tri-kisakesä. Syksyllä 2015 mukaan kuvioihin tuli em. valmennusapu, joka tarjoaa triathlonvalmennusta niillä spekseillä jotka annoin. Tavoitteena on tehdä alustapitäen asiat oikein, joten treenien jaksottaminen, tehot ja oikeaoppinen ravinto ja riittävä lepo ovat ne asiat, joihin halusin selkeää apua. Aikaisemmin tolskaaminen ns."harmaalla aluella" ei olisi enää tuonut tyydytystä treenaamiseen ja riski siitä että tekee koko ajan vähän liian kovaa on suuri.

Eka 12vko blokki/jakso päättyi 1/2016 ja nyt mennään toista jaksoa, joka loppuu Mallorcan leiriin huhtikuussa. Tribasen tuoma hyöty on ollut todella iso. Vaikka asiakassuhteeni ei sisällä suoranaista valmennusta, antaa se minulle hyvän rungon tehdä asiat oikeassa järjestyksessä ja oikealla kuormalla , tietenkin aina omaa kroppaa kuunnellen. Yhteistreenit, sosiaalinen pöhinä ja vertaistuki on tottakai todella tärkeässä roolissa, kun muuten triathlonin treenaminen on aika yksinäistä puurtamista.

Aikataulutus ei aina ole helppoa varsinkin kun on pieniä lapsia. Lasten harrastukset, oma työ, parisuhde ja kaikki perheen muut menot on semmoinen paletti, että pitää olla luova, jotta tunteja viikossa saa kasaan. Tästä kiitos kotiväelle ymmärryksestä ja tuesta, muutenhan tästä ei tulisi mitään! Työmatkat, lyhyemmät työpäivät, aikaiset aamut ja iltavuorouinnit ovat ne joista 10h/vko minulla muodostuu. Välillä vedetään pk- sykkeillä ahkiota 3h ja välillä taas traineri huutaa pikku kakkosen aikaan pesuhuoneessa. :)  Ja näin maaliskuussa kun mennään, niin täytyy sanoa, että suht helposti on homma mennyt. Täytyy olla myös armollinen itselle ja katsoa kokonaisuutta eikä vääntää väkisin, antaa periksi kun tilanne vaatii ja välillä vaan höllätä muutenkin kaasua.

Mikä sitten saa painamaan eteenpäin trikoot hiessä? Spandexin mukava puristus! Ei, kyllä taudinkuva on perustavaalaatua oleva urheilun tuoma adrenaliinihumala ja sitä kautta treenaamisen tuoma hyvänolontunne. Mutta tärkeimpänä kuitenkin se tunne että on hyvässä kunnossa! Ja itsellä on ainakin se, että kun on paljon tekemistä ja monessa mukana, kerkeää myös tehdä paljon. Tuntee, että homma on hanskassa. Toki se voi olla vaan tunne :)  Päätavoitteena on parantaa viime kesän aikoja perusmatkalla ja sanotaan se nyt ääneen tässä, alittaa 5h Joroisilla ensi kesänä puolikkaalla. 

Siispä siis tervetuloa seuraamaan yhden kiireisen perheenisän puuhastelua ja räpistelyä kohti uusia tavoitteita :)

Btw. kuva viime viikonlopun Napapiirin hiihdosta Rovaniemeltä, jossa spandexi paukkui 60km vaparilla aikaan 2h59min ja sijoitus 21/89.