Kuopio perusmatka Sm 2016

Ensimmäinen triathlonkesä valmennuksen alla paketissa ja mitali taskussa! Aivan älytön kesä kyllä ollut. Nousujohteista puurtamista kohti parempia aikoja. Kuopion perusmatkan Sm kisat tarjosivat jotain ihan uutta lajin kannalta. Onneksi kelit ja rata on sama kaikille joten samalla viivalla oltiin. 

Lähtökohtana oli tunne siitä, että jos vain uskallan himmata pyörässä reitin lopulla niin jaksan kyllä juosta samoihin vauhteihin kun Virpiniemessä eli 42min pintaan. Olin koko viikon tietenkin laskenut aikoja ja ynnäillyt, verrannut ja googletellut tuloksia ja tehnyt analyysiä millä se pallipaikka irtoaisi. Viime vuonna 2h12 pääsi pallille. Jännäksi sen tekee, että ikinä ei tiedä ketä kovia on mukana ja onko 30-34 sarjasta noussut jotain ukkoja haastamaan 35-39 sarjaan. Mutta tavoite oli mitali ja se onnistui! Päivän pitäisi osua kohdalleen ja tähtien tulisi olla just oikeassa asennossa...Aivan huikea 7 kisan nousujohteinen triathlonkesä paketissa. 

Kelihän oli, niinkuin tänä kesänä jokaisessa Suomen kisassa jossa oli mukana, ihan surkea. Mutta nyt keli oli oikeesti huono. Lämpötila +12, todella kova ja puuskainen tuuli, kova ja piiskaava sade. Oikea työmiehen keli! Luottopakki Ylösen kanssa saavuttiin perjantaina illan suussa Kuoppijoon ja Cumuluksesta huone. Pastat, kisainfot, ilmot ja hotlalle karkkia syömään. Aamulla väkisin nukkumista ja aamupalan jälkeen puolilta päiviltä kisapaikalle. Ennuste piti kutinsa, sieltä se rintama tuli tuulineen ja nosti Kallaveden pinnan mukavan valkoisen harmaaksi. Pyörää boxiin, samat rutiinit kun aina, 2km lämpät juosten, venyttelyä ja hyvissä ajoin veteen. Vesi oli +16, joten ihan ok sen puoleen. Aallokko mietitytti, että miten se tulee keuhkot pesemään. Verkkaa vedessä 10min alle ja tuntu ihan hyvältä vaikka samalla pelotti. 

Eturiviin, oikeaan laitaan Arton ja Antin kanssa. Aallokko tuli oikealta. Paukusta veteen ja yritin heti vaan kaasuttaa vähän karkuun etten jää kenenkään jalkoihin tai eteen. Aallokko tuntui joka kerta tulevan suuhun kun yritti ottaa happea. Olisko pitänyt opetella ottaamaan happea vasemmalta jossain välissä? Navigointi aallokossa oli vaikeaa ja tuntui, että koko ajan uinti meni liikaa oikealle. Hirveää kiemurtelua ja siksakkia eka kierros, toisella keskityin paremmin. Vihdoin oranssi portti häämötti edessä ja jalat oli pohjassa. Selvisin! Kellosta vaihtoa päälle ja sykkeet pamahti taas tauluun ja 166 näytti eli kovaa meni. Aika kauden hitaimpia 27'24. Antti nousi samalla ajalla ja yhdessä pyörille päin...

Panu huutaa boxin laidalla, että nyt Antin perään vaan! Joo joo, kyllä kyllä, perästä tullaan kuhan saan tämän takin päälle:) Olin miettinyt, että palelemaan en ala ja laitoin kuivan takin päälle ja askartelin kohmeisilla sormilla numeroita ja muuta. Vaihto hitaampi kun viime vuonna 1'59. 

No Ylönen paino tallan pohjaan ja hävisi kun pieru Saharaan. Yksin jäin odottamaan jos sieltä joku tulisi eteen. Yhtään en tiennyt että olin omassa ikäryhmässä ekana tässä vaiheessa. Uinti oli ollut niin kauhea ja hidas, mutta niin näköjään muillakin..

Kaupunkirata 4 kierrosta oli mielenkiintoisen kauhea. Liukkaita kaivonrenkaita, suojatien maalauksia, mukulakiveä, siis ihan älyttömän teknistä. Hitaasti piti tulla mutkiin ja en todellakaan halunnut pistää uusia Zippejäni ja levyä soiroksi. Reittihän on periaatteessa tosi upea, kaupungin läpi, yhdellä isolla mäellä kohti asuntomessualuetta, veden ääressä. Nyt ei ollut upea, ei yhtään ollut. Vedin ekat kaksi kierrosta ihan täpöllä ja menin jotenkin ihan sekasin kierroksista. Huusinkin Lotalle ja muille reitin varrella tsemppaajille että mulla viiraa päässä, oon tippunut kärryiltä kierroksista! Ihan kun sitä ei näkis mittarista! Ei terve!😄

Vettä tuli kuin esteristä ja yhdellä kiekalla joku kaatui isossa mäessä niin, että kaveri pötkötti köllöllään siellä ja ambulanssi vei hänet hoitoon. Toivottavasti ei tullut mitään vakavampaa vammaa! Ekalla kiekalla Ervin Borremans, meidän sarjan ennakkosuosikki meni ohi ja yritin jäädä peesirajoihin mutta Borre paino niin lujaa etten pysynyt kyydissä. Ei se kauaksi päässyt mutta se 1min eroa tuli. Kääntömerkin jälkeen takastulomatkalla näki kun Arto oli tulossa n.1min päässä ja Mika Marjeta n.2min päässä. Ennakkoon keskarin ajattelin olevan ainakin sen 2kmh parempi kuin viime vuonna maantiepyörällä, mutta kovassa tuulessa sitä oli mahdoton pitää ylhäällä. Keskari pyörän lopussa näytti 35kmh ja aika 1h08 eli just sama kun viime vuonna. Tosi hidasta. Eturengas heittelehti tuulessa ja ekan kerran pelotti ajaa:) Arto ja Mika eivät saaneet kiinni ja erot pysyivät aina T2:een asti samoissa. Keskisyke 156, joka jäi anakynnyksestä kyllä 5 lyöntiä eli ei mitään mahdotonta menoa..

Vaihtoon tulossa, kenkää irti... (Kuvat:Lotta Lumiala)

 

Vaihdossa kramppasi pohje ihan tilttiin ja piti pakottaa itsensä liikkeelle. Odotin vaan, että kohta se Arto sieltä jolkottaa... Pääsin vaihdosta kuitenkin suht rivakkaan juoksuun ajalla 1'23. Kuulin että Borren kaula 1min30s mutten tiennyt edelleenkään olevani toinen.

Juoksun riemua!😄 

 

Vauhti heti 4'00 tuntumaan ja ekat 2,5km kulki tosi hyvin. Sitten iski ihan uusi kipu/kramppi kyljen alle. Joku uusi lihas siellä sano, että rauhotu hyvä mies nyt tai mä repeen täällä sun kyljessä:) Tuli ihan musta hetki, Arto lähesty koko ajan ja vauhti tippui yhtäkkiä 4'30. Mikakin sieltä jo vilkutteli, että kohta tullaan, oota vaan! Sinnillä vaan ja purin prkl hammasta ja kramppi helpotti ja vauhti parani loppua kohti tai ei ainakaan huonontunut. Arto tuli 7,5km vihdoin ohi jonkun muun kaverin kanssa jutellen! Jätkät heitti läppää siinä kun meikä ihan finaalissa jäi pojista... Ajattelin tässä vaiheessa, että nelossijaa pukkaa ja vitonenkin on ihan hyvä kun Mika menee kohta ohi. Ihme mietteitä! Semmosta se on kun lyö mustiin. Päästä se on kiinni hyvin pitkälti. No, Arto ei päässyt/kerennyt  kuitenkaan hirveän kauas, kuulin loppusuoralla kun Arto oli tulossa maaliin että Artolle hopeaa! Minä 22s hopeasta! Tajusin vihdoin tilanteen todeksi ja Mika ei saanut kiinni että pronssia tuloo! Juoksu hyvä 42'46 ja keskari 4'20 ja avg syke 159. Maalissa rähmälleen ja ilo irti! Antti otti hienosti jäätävällä juoksulla 2.sijan +10s. 40-45 sarjassa, OTC:lle muutenkin hirmu kasa mitaleita! Kova taso Oulussa kyllä! Onnea kaikille!

 

Näin on kisattu ja tolskattu kesä 2016 ja on aika huokaista ja nauttia muista jutuista. Ottaa välillä pari hiivaa ja fiilistellä syksyä. Uinti otti älyttömän harppauksen, pyörä myös ja loppukautta kohti myös juoksukuntoa alkoi löytymään. Kiitos Tribasen Jussi Lotvonen ja Panu Lieto hyvistä ja järkevistä treeniohjelmista, kannustuksesta ja tuesta! Kiitos kaikille treenikavereille hyvästä menosta ja kannustuksesta! Upeaa sakkia! Tää on mahtava laji ja ensi vuonna uudella iskulla!

 

 

Virpiniemi perusmatka 2016

Jippii! Eka tri-podium evä!! Yhtäkkiä huomaan, että olen sairastanut koko heinäkuun aina Kemin suunnistusprintistä alkaen. Joroisenkin olin vielä selkeesti toipilas. Nyt kun täällä kotikisoissa onnistuin niin tajuan, että näin terveenähän on mahtava skabata! Oppisiko tästä jotain?

Valmistavat Virpparia varten tein Samun kanssa edellisenä tiistaina Sangilla 2 x 10km pyörää + 2km juoksua. Todella hyvä treeni, eka kiekka napakkaa 39,8 keskarilla pyörä ja juoksu 4'18/km toka kiekka all in about 38,6 ja 4'13/km. Piti mennä toisten päin vaan taas tuli höökittyä eka kierros liian lujaa. Pienellä palautuksella kierrokset ja tietty lämpät ja verkat alkuun ja loppuun. Ei ihan lähtenyt mitään toukokuun (viimeksi tehnyt ko.harjoituksen 4.5) alun lukuja mutta ihan ok, selkeesti Joroinen tuntui vielä. Sen tunsi tokassa pyörässä ja juoksuissa. Juoksu tuntui heti nihkeältä. Helle vielä ahdisti lisää. 

Mutta takana on nyt harmaus kun Virpiniemen päivä koitti! Vaikka sateinen sää vähän päivää värittikin. Jo aamusta alkaen tiesin, että jos vain päivä osuu kohdalleen niin tänään kulkee. Toki silti jännitti pirusti. 

Virpiniemeen mentiin hyvissä ajoin Antin kyydillä ja kerettiin hyvin laittaa paikat kuntoon ja jutella kisaveljien ja siskojen kanssa. Uuden levykiekon käyttäminen vähän jänskäsi myös, olihan FFWD 60mm toimineet hyvin ja kiihtyivät kuin raketit. Mutta nyt oli alla Zippiä levynä ja edessä 808. Kisassa oli ennätysmäärä ilmoittautuneita, yli 80 sprintissä ja perusmatkalla. Miehiä perusmatkalla 23 päätä. Tavoitteeksi olin asettanut hyvän kokonaisuuden mutta tietty Antin ja Arton kanssa samalle pallille pääseminen kutkutti...

Okei, perushommat oli kunnossa, pieni hölkkä ja puku päälle ja veteen. Lämppää alkuun vedessä n.400m ja viivalle tönöttään Antin ja Arton viereen. Tässä vaiheessa en yhtään tiennyt miten lähdetään. Ajattelin että tässä joukossa on varmaan kovia uimareita. Lähinnä ajattelin, että jos kimpassa vedetään rintarinnan niin hyvä tulee ja jos tullaan vaikka peräkanaa vaihtoon niin tavoite pysyä Arton perässä vaan mahdollisemman kauan Antin polkiessa karkuun. Mutta lähtö kun törähti niin sain heti vauhdista kiinni enkä liikoja sivulle katsellut, lämää vaan. Tiesin, että uinnissa kestän vetää melko kovaa ennen kun alkaa hapottaan ja tummuu, niipä päätin vaan painaa ja keskittyä tekemiseen. Ekalla poijuille ekana, tokallakin vielä ekana..mitä ihmettä, eikö sieltä ketään tuu jo, mietin. Eka kierros ekana ja sama meno jatku aina vaihtoon saakka. Mietin jo, että oonko uinut reitin oikein! Nousin vedestä ja katsoin taakse niin Antti ja Arto oli arviolta n.30s päässä. Huippu uintiaika 22'48!! Avg 1'27/100m

Kuva: Marko Kerola

 

Vaihto meni nappiin ja se oli tehty tosi nopeaksi. Aika paloi reilu minuutti. Pyörä piti taluttaa pienen ylämäen päälle jonka jälkeen pääsi vauhtiin. Pyöräreittiä oli muutettu viime vuodesta vähän, että määrämitta tuli nyt täyteen. Kaksi 20km eessuntaas parilla lisämutkalla höystettynä. Kohta näin jätkien tulevan takaa ja tiesin, että kohta humisee levyn ihana ääni takaa ohi. Ja kohta Antti suhahtaa ohi ja huutaa että Arto tulee takana, koita pysyä perässä! Roikuin vähän aikaa Antin perässä, mutta watit alkoivat heti nousta niin että ei ollut mitään saumaa hengailla siinä. Vielä kun sykkeet olivat alussa melko korkealla niin en halunnut heti polttaa jalkoja alta. Taktiikkana oli jäädä Arton perään peesirajoissa roikkuen ja pianhan se Artokin sieltä suhahti ohi. Nyt vaan tarkkana, että 10m pysyy välissä. Ekalla kiekalla takastulomatkalla näin neljäntenä olevan kaverin n.2min päässä meistä, joten tässä vaiheessa mieli oli jo levollinen mutta en yhtään tiennyt kuinka kovaa sieltä oltiin tulossa. Vastatuuli himmas aina takastulomatkalla vähän ja Arto alkoi ottamaan iisisti n. 2km ennen vaihtoa. Tämä sopi hienosti mulle ja vaikka paukkuja olis ollut mennä ohi ja painaa kampeen watteja niin kerrankin maltoin! Pyörän keskari reilu 38. Ei mikään jäätävä aika levyllä mutta hyvä tässä vaiheessa monella mutkalla varustetulla reitillä ja jo nyt tiesin, että kohta on kiva lähteä juoksemaan! 

Vaihtoon tultiin ihan peräkanaa ja ekan kerran sain molemmat kengät irti hyvissä ajoin ja ajoin pyörää kenkien päältä aina lankulle saakka. Hyppääminen onnistui hyvin ja nopeasti ja pääsin Artosta ohi tässä vaiheessa. Vaihto meni napakasti, sukat päätin laittaa ettei tule rakkoja ja lähdettiin pienen juoksuhiekkapätkän jälkeen peräkkäin juoksuun, Arton vetäessä. Vauhti nousi heti 4'05 ja sanoinkin Artolle, että nyt pitää ottaa maltilla. Jalka tuntui hyvältä ja akilles ei vaivannut juuri yhtään. Jäykkyyttä toki oli mutta ei mitään ihmeempää. Arton selkä pysyi hyvin edessä mutta rakoa alkoi tulla 3km kohdalla enempi. Vauhti pysyi kuitenkin enkkari speedeissä 4'10-4'20 välissä. Rako kasvoi mutta ei se kuitenkaan päässyt kun max. 70m pituiseksi. 9km kohdalla tuli vähän kylkipistoa mutta olin niin transsissa etten antanut sen häiritä ja pystyin rentouttamaan kyljen jotenkin. Taakse yritin vilkuilla, että tulisiko sieltä joku ohi nappaamaan multa elämäni ekan podiumpaikan vaan ei sieltä tullut. Lisäsin vielä vauhtia lopussa ja painoin kun jossain kamoissa olisin juossut. Maalissa eroa 30 sekkaa Artoon. Aivan älytön juoksu tähän väliin keskarin ollessa 4'18/km ja aika 42 ja risat. 

Maalissa ajalla 2h08'08 ja pronssia tuli! Uinti meni tosi nappiin, yksi syy oli se että kontaktia ei ollut ollenkaan ja sai uida rauhassa, mutta toisaalta olin tehnyt kuulemma tosi paljon mutkaa ja navi ei ollut oikein mennyt nappiin. Pyörä hyvää perustekemistä, kerrankin osasin säästää kinttuja ja tulla vaihtoon hyvillä voimilla. Juoksun vauhdin kestin ja vielä kirraukset lopussa. Vaihdot meni nappiin ja kamat ja pakki toimi! Loistava fiilis! Kisat oli hyvällä talkoohengellä toteutettu ja puitteet olivat kohdallaan. Virpiniemessä on kiva kisata! Uinti voi tosin olla mitä vaan kun merestä ei ikinä tiedä miten se miestä kohtelee, mutta tiet on hyvässä kunnossa ja reitti vähäliikenteinen. Juoksu on vielä mukavan vaihteleva; pururataa, hiekkatietä ja asfalttia. Vielä kun väliajat saisi nopeammin nettiin niin kisat olisivat täysi kymppi. 

Tästä on toooodella kiva lähteä Kuopion Sm perusmatkalle kahden viikon päästä!! Nyt vain maltilla palauttavaa ja ensi viikolla samat kaavat valmistaviin niin hyvä tuloo! ☺️💪