Ironman Tallinna 2018

Tatu Lappalainen, You are an Ironman! kajahtaa eetteriin kun loppusuora häämöttää! Ensimmäinen Ironman paketissa mahtavalla loppuajalla 9h55min14sec. 

Täyden matkan suunnittelu alkoi viime syksynä ja sitä tavoitetta kohti on kuljettu monta hikistä tuntia uimahallilla, puntilla, trainerin päällä, juoksumatolla, fätin kanssa metsässä, Espanjan mäissä ja vaikka ja missä. Mutta kovaa vauhtia on edetty ja mikä parasta kivaa on ollut joka ikinen minuutti. No, ei nyt ehkä ihan joka. Tribasen Panun ja Jussin treenit ovat toimineet taas ja kesä on ollut kaikkinensa todella hyvä. Tuusulasta M40 voitto ja Lahden IM puolikkaalta hyvää treeniä ja se muistutti nöyrästä asenteesta jota Ironmanilla tarvitaan. Tavoitteen asetin itselleni sub10 eli 10h alituksen jos kaikki menisi nappiin, mutta kevään korvalla, kisojen lähestyessä ymmärsin paremmin myös sen miten hommaan pitää suhtautua ja mitä vain voi tapahtua ja jo se, että pääsee maaliin on jo todella kova juttu! Jos päivä osuu kohdalleen, niin voi tapahtua mitä vain...mutta mitä jos pää, vatsa, kamat ei kestä tms...

Näin ne päivät kuluivat ja piste joka on kaukana edessä pienenä, onkin yhtäkkiä edessäsi ja h-hetki käsillä. Pekan kanssa taas totutusti matkassa ja huonosti nukutun yön jälkeen torstaina lautalla Tallinnaan. Pyörät autokannelle ja laukun kanssa matkaan. Perhe jäi tällä kertaa kotiin jännäämään. Kisainfot, lisää huonoa ja hikistä unta, muuten hyvää valmistautumista. Paljon ruokaa koko viikko ja nestettä huolella. Liikaa kävelyä silti ja jännäämistä suolisto huutaen. Vikaksi yöksi hotellin vaihto vielä ilmastoituun vaihtoehtoon ja unet olivat taatut.

Raceday

📷@ IM Tallinn 

Keli on loistava! Ennuste on nousevaa länsituulta, ukkoskuuroja myöhemmin päivällä mutta muuten helteistä ja poutaa. Aamu on tyyni ja rauhallinen. Tämä tietää hyvää. 

Gearit oli viety jo rantaan T1:een edellisenä päivänä ja uimaveden äkillisen jäähtymisen ja mahdollisen duathlonvaihtoehdon varjossa myös juoksukamat oli ohjeistettu jättämään T1:een omaan räkkiin. Tämän takia T2 oli jäänyt tsekkaamatta, mutta tästä lisää myöhemmin..

📷@ IM Tallinn 

Aamulla ilmoitettiin, että uinti pidettäisiin määrä mittaisena ja tänä oli todella hyvä uutinen! Rutiinilla hommat kondikseen, pukua päälle, geeliä naamaan ja vähän shokkiverkkaamaan +16,1 asteiseen veteen ennen starttia. Ei hätää, kaikki oli mietitty, triplatsekattu ja kelattu läpi, olo oli todella hyvä. Kärkeen vaan rolling startissa ja veteen ensimmäisen 20 äijän seassa. Uinti lähti kylmästä huolimatta rennosti ilman ongelmia, vähän yritin uida jonkun jaloissa mutta aina silloin rytmi katosi ja samoin suunta. Uinnista ylös Ag 8. ja aika just tavoitteessa 1h. 

Pukua pois, kypärää päähän ja pyörän päälle patukka suussa ja tarkkaa suunnitelmaa noudattaen. Tänään ei höntyyltäisiin yhtään vaikka olisi kuinka paljon jalkaa. Mittaria pitää kattoa ja watit ei saa nousta liikaa, muuten noutaja tulee viimeistään juoksussa kun se tulee joka tapauksessa, niin kysymys on vain siitä missä kohtaa sen haluaa tulevan. Nyt olisi ihan toinen laji. Ironman. Melko nättiä ajoa Viron länsirannikkoa pitkin ja kaunista maaseutua ihaillen. Pinta oli hyvää ja reitti nopea. Muutamia pikajunia meni ohi mutten niihin lähtenyt ollenkaan roikkumaan vaan pidin suunnitelman ja puolivälissä 90km/2h27min/NP217W/ Pk:lla mentiin 5 lyöntiä aer.kynnykseen.. 36kmh keskarilla puolessa välissä ja olo oli edelleen loistava. Jalat toimi, ei jumeja. Ravinto ja nesteet upposivat ja suunnitelma piti. 140km kohdalla yhdessä avuttoman pienessä ylämäessä porukka sumputti liian pitkäksi aikaa ja 12m peesiraja pieneni hetkeksi. Samalla ylivaltainen moottoripyörätuomari ajoi koko porukan viereen antoi lähes kaikille 10 hengelle 5’ penaltyn peesaamisesta! Siis mitä helvettiä! Ei ollut mitään tehtävissä ja kukaan ei hyötynyt sumputuksesta. No kisa eteni niin hyvin ja fiilis oli hyvä, että ajattelin että 5’ lepohetki T2 on ihan hyvä ennen juoksua😊 Pyörän loppuosa sujui vielä maltillisemmin kuin eka ja watit pysyivät vielä paremmin aisoissa. Tallinnan keskusta häämötti ja T2 siellä jossain jota ei oltu katsottu kunnolla läpi....ja se penaltyteltta, missäs se on..🙈 Mutta tavoitteessa edelleen! Pyörä tasan 5h! Nyt jää 4h vaihtoineen 10h alitukseen....

📷@Niina Salokorpi

Pyörän päältä pois ja äkkiä eteenpäin laput silmillä. Missä penaboxi, Where is the penaltybox? kysyin/huusin ja joku nappasi pyörän multa niinkuin oli tapana tuolla. Juoksin eteenpäin ja kysyin uudestaan Where is the penaltybox? Its there on the running track, sanoi avustaja/toimitsija joka vei pyöräni telineeseen. Äkkiä juoksukamat päälle ja boxia etsimään! Tossu toisen eteen ja ylämäkeen kiireellä. Vauhdilla lähti homma rullaamaan, voimaa oli ja oli kiva lähteä nakuttamaan 380m korkeuserolla olevaa kaunista reilun 10km juoksureittiä. Vauhti 5’/km ja hyvältä tuntui. Mutta penaboxia ei näy, ei kuulu! Missä helvetissä se on?? Eka kierros takana ja tulin samaan paikkaan mistä läksin, ja niin näin keltaisen boxin aidan toisella puolella, juuri pyörältä nousun jälkeen. Miten Mä saatoin missata sen??? Huusin aidan toisella puolelle, että mitäs tehdään nyt?? Tuomarit/ toimitsijat katsoivat kuin halpaa makkaraa ja totesivat vain, että nou kan duu, paskat on housussa, DSQ. Siis mitä prkl Diskaus?! huusin, että se toimitsija sanoi, että se on edessä päin juoksuradalla!!! Miksi se ei sanonut, että se on 15m päässä takanasi?? Olin juossut teltan ohi vahingossa ja missannut sen ihan tuelta. Kuulemma on urheilijan vastuulla huolehtia ja plää plää. Joo olen tietoinen, mutta eikö voi vähän tulla vastaan ja kun kerran sanottiin, että se on edessä päin?!? Eräs ystävällisempi miestoimitsija hyvällä englannin kielen taidolla halusi kuitenkin auttaa ja sanoi etsivänsä vastauksen seuraavan kierroksen aikana. Pyysi tulemaan uudestaan samaan paikkaan. Tässä vaiheessa aikaa oli palanut jo ainakin 3min ekstraa tähän... ei muuta kun niskasta kiinni ja eteenpäin sano! Nyt tarvittiin keskittymistä.

📷@Niina Salokorpi

Juoksu kulki ja uskomaton kannustus buustasi eteenpäin! Iso Toompean kirkonmäki meni voimalla ja juoksu kulki, nesteet upposivat, geelit maistu ja hymyilytti! Tuli mitä tuli, nyt oli hyvät saumat sub10 jos ei tulisi mitään megaseinää vastaan. No, seuraavalla kiekalla näin saman toimitsijan joka lupasi auttaa ja pysähdyin taas säätämään😊 Urheilijan vastuu plää plää, mies sanoi ei voi mitäään, tossua toisen eteen ja protestia kehiin kisan jälkeen. Taas meni minuutti! Ei helvata, pää oli kovilla mutta ihan sama, pakko mikä pakko, eteenpäin vaan!

📷@Niina Salokorpi

Puolen välin jälkeen vauhti hidastui ja homma kangistui. Alun 4.40 kilsat alkoivat näyttää 5.30-5.40, väliin nopeampia kilsoja. Tankkauspisteissä nautin koko rahalla, kaikki maistui, cocis oli taivaallista ja järjestäjän geelit ihania. Märillä sienellä hieroin niskaa ja taas mentiin ja vauhti nousi. Fiilis oli edelleen hyvä vaikka taival alkoi jo painamaan. Sieltä se maali lähestyi kilsa kilsalta ja ajasta ei ollut mitään tietoa. Olinko viettänyt liikaa aikaa penaltystä vouhkaamassa ja pitkät banaani-suolakurkku-suola ja geelihetket kävelle olivat vieneet kallista aikaa. Mutta kuinka paljon? 2km ennen maalia Pekka tuli vastaan about samassa paikassa kuin edellisillä kierroksilla ja huusi meneekö alle kypä? Huusin takas, että en tiedä, ehkä!?! Nostin vauhtia vielä ja vielä loppurutistus mukulakivikatuja pitkin keskustassa, uskomaton huuto ja kannustus korvissa kaikuen. Maalisuoralla huuto nousi ja vihdoin yli! Tatu, You are an Ironman!!! Uskomatonta!!! I Did it!! Ja mihin aikaan! Pekan vaimo näytti tulossivua puhelimesta, 9h55min14s!!! Ei voi olla totta!! Mä olen maalissa! 

📷@Nora Lehtinen

Äkkiä tilannekatsaus ja homma kasaan. Protesti oli jätettävä ja äkkiä, 30min sisään ja se maksaisi 50€. Olin ihan loppu mutta kuitenkin ihmeen toimintakykyinen. Rustasin äkkiä A4 täyteen tekstiä miten asia meni minun mielestäni, mutta kello kävi todella lujaa ja enkä kerkeisi hakea 50€ seinästä. Yhtäkkiä se iski. Aivan sama! Take it easy.  Mä olin enivei Ironman ja aikaa oli palanut asian vatvomiseen juoksun aikana ainakin 3min. Joten jos sen ottaa pois tosta ja lisää penat päälle niin alle 10h menee silti! Jes, pitäkööt Kiinalaiset IM organisaation omistajat tunkkinsa, Mä olen Ironman vaikka diskaus tulisikin . Ja niinhän se myöhemmin tuli ja ajat oli otettu pois netistä. Mitä puuhaa, huhhuh. Äkkiä kuitenkin kuvakaappaus tuloksista ja kuohujuomat auki! Ja mitä vielä, Pekka juoksee maaliin uskomattomalla 10h20min ajalla!! Aivan älytön kisa Pekalle myös! 

📷@Nora Lehtinen

Olihan stoori ja reissu tarvitsi tarinan. Eka Ironman! Mutta mitä tästä opimme? Tutustu aina ennakkoon kisapaikalla myös penaltyboxin sijainteihin vaikka et niitä ajattelisi käyttääkkään. Ja vaikka niitä ei olisi infokarttoihin piirrettykkään, käy silti katsomassa paikat. Kaiken AO on valmistautuminen. Tee se kunnolla! Käy kaikki asiat läpi moneen kertaan. Syö ja juo suunnitelman mukaan. Pysy siinä. Lisäksi tee aina tavoite vähän kovemmaksi niin saattaapi olla että se toteutuukin! Usko itseesi! You can do it!!💪

📷@Nora Lehtinen

Kiitos kaikille tukijoukoille, vaimolle ennen kaikkea ja kiitos jätkille Tribaseen mulle hyvistä ja toimivista treeneistä! Nyt on aika hengähtää ja pitää vapaata, keskittyä muihin kuvioihin hetkeksi. Olla treenaamatta ja miettiä sitten joskus taas haluaako ja mitä sitä haluaa😊. Muista, you can do it!👍 

Tuusulan järvitriathlon 2018

Kauden triathlonavaus oli vielä toukokuun puolessa välissä kysymysmerkki kun Terwa 1/2 maraton sai jäädä jalkaoireiden vuoksi. Kunto ja fiilis kuitenkin paranivat ja valmistavissa harjoituksissa watit ja speedit näyttivät hyvältä, juoksun ollessa tosin vähän vielä mysteeri. Kilometrimäärät juoksussa olivat jääneet vähän tavoitteesta, 100km/kk mutta ajattelin, että lepo auttaa nyt tässä sekä Tutoris erikoiskuntouksen fyssari Jääskeläisen voodoo kikat. 

📷 Swen Striker Sr

Valmistautuminen Tuusulaan oli onnistunut tosin vähän allergian tuomaa tukkoa oli ilmassa eikä mikään teräsmiesolo ollut kun sunnuntai aamuna ajoin kotikonnuilta Tuusulaan. Tuusulan mahtavat järjestelyt ja aurinkoinen keli löivät taas ällikällä kun pelipaikoille päästiin. Peilityyni Tuusulanjärven pinta kutsui kauhomaan sekä tuuleton päivä painamaan kampea suoraksi pyörässä. Vesi oli lämmintä +17c ja seurakaverin lainapuku päälle ja järveen lämppäämään. Oman Zone3 myin aikaisemmin lähestulkoon päältä, eikä uusi ollut vielä kerennyt kauden avaukseen. Lainapuvun hihat olivat sen verran tiukat, että ensimmäisen kerran lähdin uintiin ilman kelloa. Tämä oli hyvä veto ja jätin kellon odottamaan lenkkareihin juoksuvaihtoa. Säästyin ylimääräiseltä sähläykseltä sekä olisi yksi asia vähemmän mietittävänä.

Lähtö vedestä edestä keskeltä ja vauhdilla liikkeelle. Oma reitti haki koko ajan oikealle vaikka kuinka keskittyi vasemman käden vetoon. Vähän se vissiin meni ristiin kun koko ajan löysin itseni linjan oikealta puolelta. Tokana toiselle kierrokselle ja heti kärkeen. Taas samaa vikaa oikealle hakua mutta ekana ylös kuitenkin. Yleisen lähtö oli lähtenyt ikäsarjoja aikaisemmin joten mihinkään peesiinkään en päässyt eikä vauhtia vertaamaan muihin. Myöhemmin vasta tajusin uinnin olleen melko keskitason alle, suunnistamisen bummeista tuli näköjään vähän lisäaikaa. Uinnin ajat kuulin rannassa kaverin buustatessa lisää vauhtia. Uinti 23.52.

📷Pekka Lehtinen

T1 meni vauhdilla ja pyörän päälle iisisti. Koko pyöräsplitin pidin vähän käsijarrua päällä enkä antanut wattien nousta liikaa. Unelma sää oli polkea, lähes tuuleton päivä ja reitti oli hyvää pintaa lähes koko matka. Watit olivat viime vuoden tasoa mutta nopeus kilsan tunnissa kovempi hiipuen lopun jalkojen säästelyn vuoksi 38,7kmh. NP298. Pyöräreitti oli tänä vuonna aavistuksen pidempi ja 40km taisi tulla just täyteen. Pyörä 1h2min. 

📷Pekka Lehtinen

T2 oli vauhdikas 58s ja kaulaa tässä vaiheessa seuraavaan n.1min30s. Eli aika turvallinen johto juoksuun lähdettäessä. Tossut jalkaan, kello kiinni ja vamos! Tavoitevauhti 4:15/km tauluun ja asento kuntoon. Pläni toimi hyvin n. 1-2km mutta alkoi hiipumaan heti 4:20-4:30 kovien kylkipistosten vuoksi. Turun mies lähestyi ja oli 5km kohdalla ottanut eron kiinni ja oli jo 50m päässä.  Nyt ei näyttänyt hyvältä ja odotin vain että kohta selkä vilahtaa ohi! Jostain sitä vauhtia kuitenkin piti kaivaa kun vikat 3km meni 4’08/km ja vika kilsa 4’/km. Kaikki peliin ja maali häämötti, kuulin mahtavan selostajan äänen kun hän eli loppuhuipennusta mukana ja huusi ”riittääkö, riittääkö kaula, taitaa riittää!” Ja juuri ja juuri riitti, matka loppui kesken ja pääsin maaliin 16s ennen Turun Urheiluliiton Karlssonia. Juoksu 4:19/km eli 42,05. 

📷Pekka Lehtinen

📷Pekka Lehtinen

Mahtavaa, onnistuin puolustamaan viime vuoden pappasarjan M40 mestaruutta vaikka tiukille meni. Kokonaiskisassa 7.sija myös hyvä, kärjen mennessä todella kovaa edessä. Kisa kaikin puolin muuten tasoa ”ihan Ok”, ei mitään pullistelua eikä lentoa, ehkä vähän tukkoista kuitenkin kokonaisuudessaan, mutta voitto on voitto! Juoksu ei ihan tavoitteessa johtuen vähistä yhdistelmistä sekä jalan säästämisestä kauden pääkisoihin Lahteen ja Tallinnaan. Kiitos kisajärjestäjille hienosti järjestyistä kisoista, kaikki toimi taas upeasti! Tuusulassa on kiva kisata! Nyt easygoing ja suunta kohti Lahtea! 

ProVictoria Faroutcamp18

Espanjan leiri on päätöksessään ja on aika tehdä yhteenvetoa viikosta. Kokonaisuutena todella onnistunut treeniviikko jossa 7pv treeniä, yhteensä 24,5h, josta 20h pyörää, 2h juoksua ja 2,5h uintia hallissa. Tänä vuonna kohteeksi valittiin easy to go kohde Torrevieja 🇪🇸 yhdessä seurakavereiden Wallinin Arton ja Marjetan Mikan kanssa. 

Monihan täällä treenaa ja itsekin kerran käynyt kisareissulla Torressa, joten vähän tiesin jo paikkoja entuudestaan. Majoitukset hoidettiin hyviltä paikoilta Mositan vuokrauksesta ihan uimahallin vierestä ja pyörän päälle pääsi aikalailla heti melkeinpä joka suuntaan. Märkikset jätettiin suosiolla kotiin ja uitiin hallilla kaikki uinnit joka oli kyllä hyvä veto. Sähläystä vaan enempi ja ei se treeninä ole kummoinen tuolla vielä kylmässä meressä kauhoa. 

Panu Lieto Tribasesta oli sorvannut meille todella hyvän ja realistisen ohjelman. Viikkoon mahtui hyvin huoltavaa pk:ta, yksi pyörävapaapäivä ja kolme selkää tehopäivää, joissa mitattiin talvelta fätin sekä puntin tuomaa boostia jalkoihin. Ja sehän näkyi! Olo oli kuin sonnin pojalla kun pääsee ulos pilttuustaan pitkän talven jälkeen. Ajettiin TT pyörillä 15min tempoja joihin mahtui hyviä nousuja ja yhtenä päivänä mäkivetoja. Juoksut tehtiin joko pyörän päältä suoraan korttelirallina vauhtileikittelynä tai läheisellä kentällä kakstonnisina ja tonnin vetoina. 

Loppuviikosta rasitus alkoi jo tuntua niin kuin pitikin mutta ilman mitään syväkyykkäystä. Virtaa riitti hyvin vikan päivän 116km pk-lenkkiin jossa hyvänä mittarina vielä Hondonin nousu ja uudet FTP-watit 288W. Kaikki treenit tuli tehtyä kuin olimme suunnittelleet ja vedot olivat hienosti nousujohteisia niin wateiltaan kuin sykkeiltään. Oli mahtava painaa!💪 Ainoana negana oli kovat juoksuvedot jotka pyörän päältä tuntuivat kuin olisi ollut 40v lisää ikää ja rollaattori kädessä. Vasen kantapää otti vähän itseensä ja nyt pitää olla tarkkana sen kanssa ja palautua rauhassa.

Melkein puolet kasassa koko tiimistä!😊 Laura viettää elämänsä kevättä treenaten Torre-Orihuelan alueella 3kk tänä vuonna!👍🇪🇸

Kyllä kimpassa treenaaminen on mukavaa hommaa! Oli niin siisti viikko, että aloin jo miettimään riskejä joilla tämän viikon tuoman hyödyn saisi varmimmin munattua. 2-3vko menee toipumiseen, joten seuraavat tehot vasta maltilla 2vko päästä. Kroppaa pitää jaksaa kuunnella todella tarkkaan seuraavat 2vko ja noudattaa ohjelmaa tarkasti. Syödä pitää ja paljon, nukkumisestaan ei haittaa ole. Lisämuistutuksena tai note my self on jalan jumppaaminen ja sen vaihtoehdon miettiminen, että Tervamaratonin 1/2-matka jää väliin 3vko kuluttua, että jalka on varmasti kunnossa kesäkuun lopussa Lahdessa IM 1/2 matkan kisassa ja sen jälkeen treeneissä kohti Tallinnan täpäriä. 

Nyt kirjan kannet kiinni ja kohti palauttavia juomia lähibaariin, pikkasen unta kaaliin ja 03.00 taksilla kentälle! Kiitos jäbille reissuseurasta! Seuratkaa meitä instassa #provictoria_triathlon. Vamos! 

ProVictoria #farout18

Kerran ko piäsis Torreen! Täällä sitä mennään kohti Espanjan lämpöä norskin putkessa. ProVictorian tehonyrkki Mika Marjetan ja Arto Wallinin kanssa Allout18 leiri suuntautuu tänä keväänä hyväksi havaittuun leirimestaan Torreviejaan. Seuraavat 8pv tiukkaa settiä pyörän päällä, mutta myös juoksua ja uintia mahtuu väliin. Tribasen Maestro Lieto on suunnitellut järkevän ohjelman meille ja sitä lähdetään heti huomenna painamaan läpi. Tavoitteena n.25h/vko jossa runsaasti pitkää pk:ta ja muutama tehopäivä väliin. Provictorian Laura on pitemmällä komennuksella myös Torreviejan alueella joten päästään ajamaan toivottavasti joku lenkki kimpassa ja suunnittelemaan tulevaa kesää. Aivan huippufiilikset päästä paukuttaan kilsoja tauluun hyvässä kelissä ja seurassa! Stay tuned viikon aikana instassa #provictoria_triathlon

Kevään korvalla kohti uusia tuulia

Hojohojo everybody pitkästä aikaa! On aika piiiitkästä aikaa laittaa ajatuksia vähän ylös, kerrata talven treenejä ja katsoa tulevaan kauteen. Homma on mennyt taas piirun verran eteenpäin, tai senhän tosiasiassa tietää vasta ensi syksynä, mutta fiilis on semmoinen, että nyt kyllä kulkee😊. 

Syksyn perinteisten Cx-keskiviikkokrossien jälkeen pidin viikon verran täyslepoa syyslomaillen mökillä ja pelkästään kävellen. Se olikin vaikea viikko se. Laiskottelusta toivuttuani lähdin Tribasen poikien Jussin ja Panun avustamana suunnittelemaan uutta kautta kohti ensi kesää ja kohti ensimmäistä täyttämatkaa Tallinnan IM 4.8.2018. Siellä se seisoo ja sitä varten on nyt painettu pk-pohjaa marras-maaliskuu vähän väliä tehoja maistellen kuitenkin pitäen prosentit 10-20%/vko vk:lla. Tuntimäärät ovat olleet 8-12h luokkaa joten pientä kiristystä ehkä viime vuoteen on havaittavissa. Tuommoinen 10h/vko tulee melko helposti ilman ihmeempiä järjestelyjä tällä hetkellä, lapset ovat kasvaneet jo sen verran harrastuksen aloitusvuosista ,että lenkille pääsee jo tosi hyvin. Tosin oma työ antaa edelleen melko hyvin liikkumavaraa treenaamiseen sekä hommaa tukeva vaimo😘Hyvä vaimo!😊

Talvi on mennyt hyvin. Mitään pitkiä sairasjaksoja tai muutenkaan mitään telakkahommia ei ole ollut. Viime kesänä kipeytynyt vasemman jalan akilles/kantapää on saatu fyssarin avustuksella hallintaan ja yhtenä isona asiana on ollut takaketjun jumppaaminen, säännöllinen venyttely ja vaimentavampien kenkien käyttö. Kovien juoksuvetojen jälkeen jalka on edelleen kipeä, mutta jumpalla pysyy kurissa ja paikat auki. Pk-vauhti alkaa taas löytymään sieltä kevättä kohti (tällä hetkellä 4’45 aer.kynnys) ja on hienoa kohta kun pääsee juoksemaan lumen ja jään päältä hiekalle ja kunnon pitäville pinnoille ja saa vauhdin vieläkin ylemmäs. Ouluhallin tonnit, kakkoset, 5sataset ovat olleet kalenterissa, samoin 5x5’ tehot. Ajat vs. sykkeet kertovat edistymisestä ja fiilis on ollut aina hyvä ja kehitystä on tullut. Voiman tekeminen salilla on ollut säännöllisempää kuin vuosi sitten ja sen tuoma hyöty on selkeä jo nyt. Olen tehnyt ylläpitävänänä 1-2krt/vko perusvoimakauden josta nyt pikkuhiljaa kohti rakentavaa voimakautta kohti. Pitoa juoksuun on tullut ihan eri tavalla, samoin pyörään. Viime vkonlopun Syöte Mtb fätillä polkien 5h30 josta vk:lla reipas 2h ja nousua 1000m. Ei mitään kramppeja tai hyytymistä. Samoin trainerilla tehdyt tehotreenit ovat menneet eteenpäin ja watit ovat olleet kovempia kuin edellisenä vuonna. Joulukuussa vika, uusi ftb 280w. Kyllä voiman tekeminen on kova juttu ja suosittelen sen tekemistä kaiken muun rinnalla. Auttaa pitämään paikat kasassa ja tukee hyvin muuta tekemistä. 

Hiihto on jäänyt lähes tyystin. Fatbike pitäisi myydä jotta innostuisin hiihdosta taas ja lähtisin talvella johonkin massahiihtoon mukaan. Mutta fatbikellä ajaminen tuolla lumisessa metsässä pitkää ja rauhallisesti on vaan niin siistiä, puhumattakaan hikisistä nousuista ja vauhdikkaista laskuista. Niin siistiä treeniä! 

Uinti on jäänyt viime viikkojen fatbike-häröilyjen jälkeen parina viime viikkona paitsioon mutta en jaksa sitä stressata sen enempää. Kalenterissa on niin pk-tekniikkaa kuin kovia uinteja jatkossa joten sieltä se taas löytyy. Ajat ovat olleet esim. 4x300 tai 15x100m hyvässä nousussa viime vuoteen ja kertoo, että hapon kestämistä on tullut. Puvulla tuli uitua ensimmäinen kerran helmikuussa ja heti napakasti 4x500 ja kaikki avg alle 1’24/100m. 💪

Nyt on menossa todellinen flow-tila treenaamisessa. Tarkalla korvalla pitää kuitenkin mennä, ettei pauku yli ja osaa himmata ajoissa. Kovia ja pitkiä viikkoja tulee melko helposti kun mökillä Syötteen persiissä painaa fätillä pitkiä pk-lenkkejä. Väsymyksen iskiessä pitää osata katsoa taaksepäin ja tutkailla mitä onkaan tullut tehtyä viime aikoina ja kuinka paljon. Sieltä se syy helposti löytyy miksi ei vaikkapa tehot altaassa irtoa. Onneksi oman kropan kuunteleminen ja järkevyyttä tekemiseen vuosien saatossa on tullut lisää. Toki hyvällä valmennuksella on oma osansa paletissa. Mutta urheilija itse päättää miten hän ohjelmaa noudattaa ja osaa myös himmata tarpeen niin vaatiessa. 

Helmikuun treeniä. Pyörää näyttää tulevan...😊

Kesän18 kisakalenteri on nyt päivitetty ja huomattavasti maltillisempi meno kuin viime vuonna. Tuusula Triathlonista jäi niin mukava fiilis viime vuodelta, sinne pitää päästä uudelleen puolustamaan 40v poikien mestaruutta😊 Siellä siis trikausi auki. Tulevana kesänä toivon, että saan olla paljon kotona eikä pitkiä reissuja tulisi jotta keskittyminen Lahden 1/2 matkalle ja etenkin Tallinnan ekalle IM:ään olisi paras mahdollinen. Sitä ennen vappuna leireillään Espanjassa ProVictorian tehonyrkin Marjetan Mikan ja Wallinin Arton kanssa Torreviejassa. Leiristä lisää seuraavassa, nyt näihin tunnelmiin ja täältä tähän. Hyviä treenejä kaikille!