Mallorcan selviytymisleiri

No huhhuh, nyt se on taputeltu! 

Viikko Mallorcalla sujui hikisissä merkeissä vaikka kelit eivät tänä vuonna kuumat olleetkaan. Silti aurinkoiset, tosin hieman tuuliset. Helsinkiläisen SKB:n triathlon racingteamin mukana tuli paukuteltua ProVictorian seurakaveri Arto Wallinin kanssa tunteja reilu 32h, josta kampea pyöritettiin 665km, josta lähes 8000m nousua, vähän juoksua sekä uintia vajaa kymppi. Pelin henki oli alusta alkaen selvä kun leirin valmentaja Thomas Darby julkaisi ohjelman. Kovaa ja pitkää päivää oli tiedossa, kysymys ei ollut lähteekö lapasesta vaan, että milloin homma lähtee lapasesta?😄

 

Leiripaikaksi oli valikoitunut hyvillä referensseillä tanskalais-suomalaisen pariskunnan pyörittämä Next Level Camp Alcudiassa, joka toimii keväällä ja syksyllä 2kk triathlonväen camppinä. Pelkästään triathlon coutsausta antava camppi tarjoaa huippu olosuhteet treenaamiseen. Veteen suoraan pihasta, fillarireitit ovelta, ruuat loistavat sekä huoneet ja muu mukavuus kiitettävää. 👍

Meidän leiri toteutettiin hyvin pitkälti SKB:n Mallorcan Ironmaniin osallistujien viimeistelyleirinä joka on toukokuussa. Nyt piti siis tajuta tämä ja malttaa mäissä ottaa iisisti. TT-pyörällä nousujen kipuaminen 5-9% mäissä vaatii rauhallisuutta ja sopivia välityksiä. Itse olin vaihtunut onneksi vähän isompaa pakkaa taakse (11-28) joten mitään ongelmia ei sen suhteen tullut. Kunhan malttoi vaan ottaa rauhassa😬

 

Uusi Canyon TT-pyörä vaati kuitenkin uudet asennot ja säädöt, joten helpolla niska ja kädet eivät päässeet puhumattakaan takalistosta. Toki trainerilla oli jo kotona muutamat lenkit alla mutta 5-7h päivässä oli jotain ihan muuta. Aamut alkoivat joka aamu uinneilla meressä, jossa kauhottiin vapaasti n.30min. Yhtenä aamuna Next Level Camp järkkäsi uintikisan kaikille jossa pääsin loistamaan parhaana suomalaisena paukuttaen uudet enkat 700m avovedessä 1'28/100 lievässä vasta virrassa. Joten uinti on kyllä mennyt roimasti eteenpäin viime vuodesta!👍Toivotaan, että kehitys pysyy ja uudet enkat paukkuvat kesällä!

 

Aamupalan jälkeen startattiin pyörillä mäkeen, joka päivä eri reiteille, vähän tuulen suunnasta riippuen. Toki Mallorcalla tasaistakin riittää, joten ihan perus vastatuuliraastostakin saimme nauttia. Päivän päätteeksi, pyörän päälle oli aina omavalintaisesti palauttava juoksu 20-40min. Yhtenä päivänä pidettiin duathlonkisat, jossa Darby oli valinnut sopivan paikan, teollisuusalueen ison parkkialueen 10x750m juoksuun ja niiden väliin aina reilu kilometri kevyttä palautusta pyörällä. Juoksut painettiin punaisella alle 4'/km vauhdeilla kaikki! Samalla pääsi peilaamaan omaa juoksuvauhtiaan muihin ja hienosti tsemppasin kolmanneksi. Lisäksi harjoitus toimi hyvänä vaihtoharjoituksena. 

Mutta tiistaina iski kolmen aika heavyn päivän jälkeen valo ja ymmärsin paikkani. Strava segmenttien kellottamimen ja omien personal bestien paukuttaminen johtaisi pian osaltani koko leirin floppaamiseen ja mikä tärkeämpää, ehkä koko tulevan kauden uudelleen arviointiin ja piiiiitkään huilijaksoon. Halusin selviytyä leiristä, mutta omalla järjellä ja omalla kaavalla. Onneksi järjen ääni Wallin oli jakamassa ajatuksiani ja yhdessä löimme stopin riehumiselle, minun riehumiselle. Kevensimme tahtia ja teimme omia harjoituksia, tunnit edelleen ylärajoilla mutta selkeästi kevyemmin. Toisen kovan tehopäivän otin loppuviikkoon ja mäkeen, mutta kokonaisrasitus alkoi jo sykekäyrässä näkyä, eikä koneesta lähtenyt enää irti niinkuin alkuviikosta. Hyvä esimerkki oli viimeisen päivän kevyt pyörärullailu 2h30 ja päälle 5km alle 4'/km vauhdilla. Syke ei meinannut enää nousta yli 155 ollenkaan vaikka vauhtia piisasi.

 

SKB:n hurjat väänsivät vielä vikalle päivälle insane maratonin pareittain nousevalla vauhdeilla toisen pareista aina palautellen ennen omaa tempoa. Äimistyneinä katsottiin vierestä että miten ne jaksaa ja toivotaan pikaista palautusta kaikille!😊👍 Tais siellä jo polvet paukkua osalla...

Kaiken kaikkiaan hyvä leiri josta jäi onneksi hyvä maku. On tärkeää kuunnella omaa kehoa ja oppia sanomaan harjoituksille myös ei vaikka oltaisiin kuinka Mallorcalla. Väsyneenä ei kannata treenata, varsinkaan kovaa. Nyt toivotaan hyvää ja järkevää palautusta ja mahd.nopeaa arkeen paluuta ilman ylimääräisiä rasituksia ja kolotuksia. Hyvältä ainakin vaikuttaa näin lentokoneessa, vaikka väsy painaa ja olo on kuin hakattu. Mutta nextille levelille mentiin ja se oli tarkoitus!👍

Kiitos SKB:lle seurayhteistyöstä ja Mikko Ovaskalle kutsusta mukaan. Darbyn johdolla SKB:n meno tulee olemaan vahvaa tulevalla kaudella niin ulkomailla kuin kotimaan kisoissakin. Pekalle kiitosta Clif-Barin patukoista ja muista tuotteista. Ja kiitos vielä Artolle seurasta ja hauskoista hetkistä! Kotiväelle tietenkin isoin kiitos kun jaksaa tsemata ja antaa liekaa isin nailonivenytyksissä😍Vamos!👍💪🏊🚴🏽🏃🏽🆘

 

#provictoria #skbracingteam #clifbar

Kevättä rinnuksilla

Huhtikuun terveiset Oulusta!

 

Pitkän talven niska on taitettu ajat sitten ja hiljaista on ollut blogirintamalla mutta nyt pärähtää taas! Vaikka hiljaista on ollut, niin taustalla pyörät ovat pyörineet hyvällä sykkeellä ja tekemisen tasoa viime vuoden kevääseen on nostettu selvästi. Mistä sitä aloittaisi kun on niin paljon kerennyt tapahtumaan?! Ainiin uusi AG 40-44 kutsuu!!

Ensiksikin viime kesän Kuopion Sm kisojen jälkeen perustimme Ouluun uuden triathlonseuran, ProVicrorian yhdessä yhdeksän oululaisten pro -ja AG - sarjoissa kisaaja- kaverin  kanssa. Eikä mikä tahansa jengi, 12 mitalia Sm-kisoissa vuonna 2016! Uuden seuran uskomme tuovan uutta potkua harjoitteluun, tekemisen meininkiä ja pienellä porukalla, intoa puhkuen😀 Yhteiset uimatreenit ja vetoharjoitukset hallissa ovat olleet talven henkireikä jollaista yksin puurtamisen ohessa tarvitsee! Treenikavereiden tsemausta ja suoraa kuittia unohtamatta! Tässä lajissa kun saa ihan tarpeeksi yksin painaa muutenkin. 

Seuravaihdoista itse harjoitteluun. Syksy meni suht hyvin, muutamia perus flunssajaksoja lukuunottamatta. Kova tahti jatkui läpi syksyn krossikisojen ajamisella ja siinä sijoitukset nousisivat selkeästi edellisvuoteen nähden. Jalkaa oli ihan eri tavalla kun aikaisemmin. Sijoitus koko krossicupissa 11. Pientä ylimenokauden poikasta oli siinä marraskuussa, mutta ei mitään isompaa. Fatbike tuli mukaan kuvioihin syksyllä ja pitkät pk lenkit ovat korvanneet tänä vuonna hiihdon tyystin. Mutta ei kyllä haittaa, fatti on tuonut ihan uutta menoa ja Oulun polut on kyllä niin mahtavat ja hyvässä kunnossa, että ajaminen on yhtä jiihaata! Uintiin on tullut myös uutta potkua säännöllisyydestä ja uimavalmentajan vinkeistä. Hyvä Ilu!! Tehoharjoitukset ovat tuoneet toivottavasti kisavauhtiin uutta särmää, ainakin vedot altaassa kertovat kehityksestä, mutta puku päällä vedessähän tuon sitten näkee.. Viime vuoden jälkeen suurin tavoite oli kuitenkin saada juoksuun uutta voimaa. Kyykkäyshän tuli melkein joka kisassa, ja vasta loppukesästä alkoi löytymään otetta juoksuun. Nyt olenkin juossut selkeästi enempi viime vuoteen verrattuna läpi talven sekä nostanut tonnien ja kovien juoksujen määrää pk vauhteja unohtamatta. Pk eli aer.kynnys olikin mattotestissä noussut 150->158 joka oli ihan ihme juttu ja ana kynnys olikin jo 166 ja maksimi vaan 176. Eli pienellä alueella liikutaan tuossa. Mutta ei yksittäiseen testiin ole liikoja luottamista, vauhtia pitää silti kyttäillä kellosta ja luottaa fiilikseen. Lisäksi testipäivänä painoi joku kyllä jaloissa, eikä palautuminen ollut kyllä täysin tapahtunut edellisviikon treeneistä. Nyt jo teiden kuivuttua huomaa vauhdin nousseen ja treenin kyllä purreen. Alle 5' vauhtia pystyy hyvin painamaan pk1:lla kypän ja ana.kynnys on siellä 4'20 tienoilla. Mutta se ei vielä riitä, kyllä kypän aikaa perusmatkalta lähdetään tavoittelemaan 4'05-4'10 keskarilla. Mutta nähtäväksi jää. Tässä on nyt hyvä kevät hieroa juoksua paremmalle tolalle. Tavoite kun on vähän korkeammalla niin hyvä tulee! Ja sitten viimeisenä ennen lepoa on ollut selkeämpi voiman rakentaminen. Ennen siinä ei ollut kyllä mitään järkeä mutta nyt läpi talven kun on käynyt niin sekin on mennyt eteenpäin ja painoa on saanut alkaa pikku hiljaa lisäämään maveen, kyykkyyn ja prässiin. 

Tribasen ohjelma on kyllä taas kerran purrut ja vähän ollaan jopa vähennetty tunteja jotta kokonaisuus ei kärsisi ja kokonaisrasitus ei karkaisi käsistä. Eli suomeksi lepoa enempi. Vaikka perheellisenä ei 100% pystykään noudattamaan ohjelmaa niin runko on pysynyt kuitenkin samana 2 kovaa vko 1 kevyt viikko- tahdilla tuntien ollessa 6-10h/vko.  

 

Reilun viikon päästä pääsiäisenä lähdetään SKB:n hurjien ukkojen kyytiin Mallorcan leirille yhdessä seurakaveri Arto Wallinin kanssa. Sieltä haetaan 30h/vko monipuolista viikkoa jossa toivottavasti pää pysyy kylmänä ja tehot pysyy kurissa. Itse Darbyn tekemää jäätävää ohjelmaa jännitetään jo vatsat löysällä ja innosta piukeana. Laitan sitte vuorilta raporttia seuraavaksi miten leirillä menee! Nyt lepoa kehoon ja unta kupoliin! Stay tune! 🤗👍