TriKausi17 pakettiin

Triathlonkesä17 alkaa painumaan väkisinkin syksyyn päin ja pitkä, raskas kesä on kohta taakse jäänyttä elämää. Ehkä fyysisesti ja henkisesti raskain kesä ikinä nyt takana ja se kyllä näkyi tämän kesän menossa. Onneksi kuitenkin raskaiden kisojen ja palautusten välissä oli onnistumisia ja eteenpäin menoa.

Syy tähän heavyyn settiin oli olla koti-isänä käytännössä 3kk touko-heinäkuu lasten kanssa vaimon tehdessä töitä, ite treenata, valmistautua kisoihin ja vielä palautua niistä. Ei ihan toiminut yhtälöt 4,6 ja 8v kanssa. Mutta itsepä olin kalenterini sorvannut ja näillä mentiin. Kiitos kaikille lastenhoitajille! 

Onneksi päätavoite Joroinen pelasti kesän. Kunnon osalta kovin huippu osui toukokuun loppuun ja kesäkuun alkuun.Kokonaisrasitus oli vaan niin älytön että heinäkuussa se Vierumäellä alkoi jo näkymään. 2vko kevyt jakso heinäkuussa toi fiiliksen takas ja Joroinen meni nappiin, mutta sitten taas kotikisoissa Virpiniemessä heinäkuun lopussa ei enää kulkenut juoksu niin kuin alkukesästä. Vauhtilenkit olivat jääneet kokonaan pois koska niihin ei kertakaikkiaan ollut aikaa ja voimia. Se tavoite parantaa juoksuvauhtia esim.kympillä kisoissa ei talven kasvaneesta juoksumäärästä, voiman tekemisestä ja talven lukuisista vauhtitreeneistä huolimatta silti toteutunut. Tässä syitä: 

A) Liikaa kisoja (1/2mara, 6 trikisaa touko-elokuu)

B) Liian kova kokonaisrasitus 

C) Liian vähän lepoa

D) Lomalla ja pois kotioloista 2kk liian kova setti.

E) Vauhtijuoksun puuttuminen kisakaudella

Mutta uinti oli mennyt eteenpäin ja pyöräkin alkoi kesän mittaan taas kulkemaan. Näistä asioista oon kyllä tyytyväinen. Viimeisenä kisana oli vielä eilen Vaasa Triathlonin huipusti järkkäämä kisa jossa oli loppukesän fiilistä tosissaan kun sai painaa 10-13ms vastatuulessa ja kunnon aallokossa.💪

Kisa jännitti taas ja pelko siitä, miten lähtee mietitytti. Meri oli ihan valkoinen aalloista ja se toi lisä boostin päivään. Vähän oli kyllä siistiä, mulle sopii hyvin uinti mitä raffimpaa, sitä siistimpää! Kolmantena ylös ja hyvän vaihdon jälkeen pyörän päälle vastatuuleen vääntämään. Sykkeet pysy ylhäällä analla koko matkan ja NP watit kalibroinnin ja momenttiin vääntämisen jälkeen 289w. Ehkä vähän liikaa mutta ei enää niin paljon pielessä kuin aikaisemmin. Kääntöpaikan jälkeen oli huippu kiva luukuttaa 60kmh alamäissä myötäseen ja meno maistui koko pyörälenkin muutenkin. Oli taas hauska ajaa! 25kmh kohdalla Tuunanen meni ohi ja pysyin peesirajoissa hetken mutta T2 oli 30s välissä. Juoksu ei lähtenyt niin kuin pyssystä kesäkuun alussa ja 4'15/km pitäminen oli mahdotonta. Aika painui 4'29/km ja podiumi olis ollut yli 3min päässä. Olis pitänyt juosta 4'05 niin olis ollut mahkuja. 

Ei tullut samanlaista kauden päätöstä kun viime vuonna Kuopiossa Sm:ssä jossa juoksu oli parantunut koko kesän loppua kohden. Kesäkuussa oli hetkensä, samoin kauden päätavoite Joroinen pelasti, ja kyllä eilinen oli kuitenkin hyvä vaikkei parasta tekemistä. 

Nyt sitten vähän höllätään triathlon puolella, kaivetaan cyclokrossi tallista, litkutetaan fatin kumit ja aletaan virittelemään syksyn pyöräjalkaa syksyn cyclocuppiin ja pitkille fattilenkeille. Aijettä ko ootan nivuset syyhyssä! 

Kiitos kaikille treenikavereille kivoista hetkistä ja kisoista, mahtavasta tsemistä ja hyvistä fiiliksistä! Ensi kesänä taas painetaan niin että tuntuu! Tulee Lahtea ja muuta ja kenties vaikka Barca18 täpäri häämöttää siellä jossain who knows😎😋

Täältä tähän ja Tsemiä syksyyn kaikille!!! 🏊🚴🏽🏃💪👍☀️

Finntriathlon Joroinen 1/2

Kauden päätavoite Joroisten puolimatkan Sm-kisat takana ja hymy suupielessä! Kaikki se hikoilun määrä palkittiin eilen kun puolikkaalla sai kauniissa säässä parantaa viime vuoden aikaa 16min! 

Kisan valmistelut oli vähän niin ja näin. Lähdin Vantaan sprinttikisan ja floppi Vierumäen perusmatkan kisan jälkeen Joroisiin pelonsekaisin tuntein. Huoltavat olivat jääneet tekemättä ja liian kovaa tuli painettua kesäkuu. Kunnon kyykkyjen jälkeen en ollut yhtään varma miten kroppa toimisi ja tulisiko päivästä hyvä. Ilmassa oli Vierumäen perusmatkan jälkeen ylikunnon oireita ja kaikki valmistavat treenit jäi tekemättä. Mutta tässä olikin juuri se avain ja levon kautta sain sen kunnon esiin jota talvella Mallorcan mäissä on runtattu.

Kisa-aamu Varkaudessa aukesi aurinkoisena ja kesäisen lämpimänä, mutta ei onneksi liian kuumana. Perusrutiinilla huonosti nukutun yön jälkeen kisapaikoille ja bussilla Valvatuksen rantaan. Pyörät oli viety jo edellisenä iltana ja logistiikka tsekattu miten homma toimii ja sehän toimii kun ollaan Joroisissa💪 Se kuuluisa Joroisten henki oli taas päällä! 

Uinti lähti hyvin ja sain peesaushyötyä puolet matkasta ja vedestä ylös enkkariajassa 29'37. Eka vaihto meni ilman sähläyksiä, numerolappu tosin unohtui matkasta mutten tällä kertaa todellakaan jäänyt sitä etsimään tai palaamaan takaisin. Vaihto ajassa 1'56.

Pyörässä tuntui heti että nyt on hyvä päivä! Sen vain tuntee että tänään mennään. Antti tuli ohi 20km kohdalla, että hyvältä näyttää, tulee hyvä päivä! Ai että kun oli oikeassa! Jalkaa oli painaa lähes 42kmh keskarilla myötätuulessa kääntöpaikalle ja takas vastatuulessa 38kmh keskarilla. Possujunapeesailua oli matkan aikana taas kerran havaittavissa ja itsekin jäin pussiin ja yhdet rankut kärsittiin minuutin verran häpeämässä. Omatunto on kuitenkin puhdas ja sain polkea hyvän uinnin vuoksi suurimman osan yksin. Lopussa possuilijat pilasivat vähän mutta mahdoton homma peesausta on poistaa kokonaan noissa kinkereissä. Haitariliikettä tulee väkisinkin ja silloin pilli soi. Mutta hyvä että siihen puutututtiin tänä vuonna! Lopussa vielä pienet himmailut että juoksujalkaa olisi paremmin. Pyörä uudella enkkarilla 2h21.

T2 meni myös ilman sekoiluja ja sukat, kengät ja lippa päähän ja menoksi. Aika 2'56. Juoksun tavoiteaika 1h40min tarkoitti 4'40 kilsavauhtia. Tiesin jo tässä vaiheessa että lujaa oli tultu ja ekalla juottopaikalla kuulin olevani viides omassa AG:ssa. Askel oli kevyt ja aina kun tuntui pahalta niin yritin ottaa kädet mukaan rytmittämään ja heti auttoi. Kaikki kolme 7km kiekkaa tavoiteaikaan ja lopussa vielä vika kilsa 3'55 vauhdilla niin ei voi olla kun tyytyväinen! 

Päivä pulkassa enkkariaikaan 4h35min ja sijoitus 12./190 omassa 40-44 ikäsarjassa. Vielä kun matkakaveri Pekka kellotti oman 30min parannuksen ajalla 4h46 niin reissu oli awesome++!! Seurakaveritkin onnistuivat hienosti viikonlopun aikana. Antti Ylönen otti omassa ikäryhmässä kultaa ja Samu Hanhela sprintissä kultaa perjantaina. 

Muistakaa että levon kautta se kunto löytyy ja niin tapahtui eilen! Tästä taas kohti uusi kisoja elokuussa kotipuolessa ja ehkä vielä Sm-kisat Ahvenanmaalla. Rokrok, stay tuned! 👍💪☀️🏊🚴🏽🏃

Vantaa Sm sprintti

Etelä-Suomen treenileiriltä ja Jollaksesta terkkuja! Kesäloma jatkuu ja Tuusulan kauden avauksen jälkeen viime viikonloppuna oli Vantaalla sprintin Sm-kisat, joissa väännettiin taas ihan tosissaan. Valmistautuminen oli ihan hyvä, ehkä vähän liian paljon tuli tehtyä tunteja kaiken kaikkiaan alle, koska tietty herkkyys puuttui, jota nimenomaan sprintissä tarvitaan. Alkuviikon lenkit oli vähän "nylkky"

painotteista sekä juoksussa että pyörässä. Liian pitkiä ja yksitoikkoisia ja se näkyi itse suorituksessa. 

Mutta kaiken kaikkiaan ihan ok suoritus vaikka kyllä siinä mitalia tarjottiin, jos kaikki tähdet olisivat olleet kohdallaan ja vaihdot olisivat menneet nappiin. Uinti lähti hyvin ja uudella Zone3 Vanquish puvulla menee kyllä lujaa! Enkkarispiidit 1'26/100 on kyllä PB osastoa ever! Mutta vedestä noustessa tuntui heti pahalta ja voimattomalta. Heti vaihdossa unohtui numerolappu laatikkoon ja aikaa tuhlaantui 20s jo siihen kun hain ja puin päälle. Pyörä lähti ihan Ok, mutta jalkaa ei ollut samanlailla kun Tuusulassa vaan varastot oli melko pian syöty. Tasaista puurtamista vajaa 39kmh keskarilla ja wateista en puhu mitää, koska en usko niiden pitävän paikkansa. Pumppu kuitenkin toimi hyvin ja olin vähän anakynnyksen yläpuolella niin kuin sprintissä pitää ollakin. Kissaa ja hiirtä siinä vedettiin esim.Borren kanssa vaikka pyörän päällä ei ollut sijoituksesta mitään käryä. Tuntui hankalalta.

 

Kuva: Onevision

T2 meni paremmin, vähän olin puhki koska ainakin 3 jätkää meni ohi siinä vaiheessa kun hypättiin pyörän päältä. Semmonen keskittyminen puuttui ja näkyi. No, juoksuun ja 4'/km silmään. Ajattelin, että se saa riittää alkuun, mutta jyrkät ylämäet yllätti täysin. Vauhti painui jopa 4'30/km pintaan ja jalat ja koko kroppa oli ihan tiltissä ekat 2-3km. Vasta vikat 2km sain itsestäni jotain irti ja nopeus kasvoi, vikat kilsat 4'10 ja 4'08. Reitti oli muillekin hidas, mutta kyllä ton olisi voinut nopeampaakin mennä jos ja jos... Sykkeet taas tässäkin ihan ok tasolla. 

Nyt muutaman päivän ja yhden rokkikonsertin jälkeen alkaa taas palautumaan ja miettinyt mikä oli vikana. Uinti oli loistava, pyörä vähän hyyty ja samoin juoksu. Kokonaisrasitus ennen kisaa täytyy olla liian kova ja liian vähän lepoa alle. Podium jäi nyt 1min36s päähän ja jäin seitsemänneksi, joka M40 on tietty hyvä jo itsessään. Sarjahan on todella kova, mutta ei auta kieltää, etteikö vähän kuitenkin jäänyt hampaan koloon tämä. 

Tuloksia täältä: http://live.ultimate.dk/desktop/front/index.php?eventid=3612&language=fi&ignoreuseragent=true

Meidän seuralla meni muuten loistavasti kisat, Samu Hanhela otti 23v sarjassa hopeaa, niin ikään Ville Nikkiselle omasta AG:sta hopeaa, Laura Juvala 5., Matti Simola 9. Go ProVictoria!

Ettepäin ja kohti Vierumäen perusmatkaa la 1.7! Treeniä sano, se o moro! 

Tuusulan triathlonkauden 2017 avaus

Triathlonkauden 2017 startti pamahti la 4.6 Tuusulan Vanhankylänniemessä. Uhkana ilmassa oli kylmän ilman ja viilentyneen veden vuoksi uinnin peruuntuminen ja vaihtuminen juoksuun. Eli unelmien duathlonkesää pukkas vielä perjantaina ja kisan ylituomari antoi vaihtoehdoiksi uinnin lyhentämisen tai korvaamisen juoksulla. Aurinko paistoi aamulla makiasti ja helpottava päätös tuli eetteriin tuntia ennen kisaa että uinti pidetään mutta puolet lyhyempänä eli 750m. Jes, tässähän pääsee kisaamaan tosissaan!

Vesi oli kuulemma 14.7 joten lyhennys liiton sääntöjen mukaan onnistuisi ja näin kävi. Ikäkausisarjat lähtivät yleisen perään ja ei muuta kun eturiviin. Olin käynyt vedessä jo hyvissä ajoin pariin otteeseen ja löysin rantasaunan joka oli auki ja aivan tyhjä! Siellä sitten lotrasin ja suihkuttelin lämmintä vettä märkiksen sisään. Näin veteen meneminen helpottui todella paljon. Lisäksi olin investoinut neopreenilakkiin joka oli aivan loisto hankinta. 

Uinti sujui hyvin, kolmantena ylös ja nopeasti vaihtoon. Uusi Zone3 puku toimi kuin unelma, vauhti 1'30/100m pintaan. Vaihdot ovat nopeutuneet pikku hiljaa ja märkis lähti hyvin pois. Ainoa mitä ei hoksannut pyörän päälle noustessa oli kireät takareidet ja pulloteline hajosi siinä kun nostin jalan ketterästi pyörän yli. Uinti 8.nopein kaikista perusmatkalaisista. 

Cliffin blokkeja huuleen ja kampea mutkalle! Pyörä oli vaihtelevassa maastossa polkemista. Hyviä vauhdikkaita alamäkiä ja pari jyrkähköä ylässento puuskutusta. Hyvin kulki ja uudet NP watit 309W. Se kertoo että jalkaa riittää mutta aerodynamiikkaan pitää vielä satsata. Joku nopeudessa mietityttää, mutta toisaalta tuloslistaa katsellessa hyvin se on mennyt muihin verrattuna. Keskari oli tänään 38kmh. Pyörä oli vähän alimittainen 37km. Himmailin lopussa ja säästelin vikan kilsan jalkoja jotta olisi edes vähän juoksuvauhtia ja tuntuu että se kyllä aina kannattaa. 

T2 oli nopea 55s, ja siitä nastaa lautaan. Mietin juoksevani 4'15 vauhdilla ekan femman ja siitä sitten kiristäväni, mutta eipä ollut enää rahkeita mihkään kiristyksiin. Kuulin johtavani kisaa viiden kilsan kohdalla ja eroa tässä vaiheessa minuutti. Nyt jos kaikki menee nappiin niin kauden avauksesta on tulossa jymypaukku! Lopussa sain vielä paniikista voimaa ettei kaveri pääse ohi ja jalkaa löytyi vielä vikalle kilsalle 4'00 vauhtiin. 

Ei tullut kaveri ohi ja voittajan on helppo hymyillä M40 sarjassa!! Aivan uskomaton kauden aloitus ja hyvin on talvella treenit purreet! Kiitos taas Tribasen ohjelmille, on kannattanut tehdä hommia taas järjellä vaikka Mallorcalla allout-viikko välissä olikin. Tuusulassa oli kiva kisata ja järjestelyt olivat mahtavat. Tiedotuksesta täysi kymppi kun Facebookissa jengi arpoi ja hämmensi uimisen mahdollista vaihtoa juoksuun. Järjestävät toimivat hienosti vaikka painetta pukkas! 

Lisänä vielä omaan voittoon, ProVictorian Samu Hanhela hienosti toiseksi samassa kisassa sprintillä! Hyvä Samu!!💪

 

Kiitos! #ProVictoria #Clifbar 

Mallorcan selviytymisleiri

No huhhuh, nyt se on taputeltu! 

Viikko Mallorcalla sujui hikisissä merkeissä vaikka kelit eivät tänä vuonna kuumat olleetkaan. Silti aurinkoiset, tosin hieman tuuliset. Helsinkiläisen SKB:n triathlon racingteamin mukana tuli paukuteltua ProVictorian seurakaveri Arto Wallinin kanssa tunteja reilu 32h, josta kampea pyöritettiin 665km, josta lähes 8000m nousua, vähän juoksua sekä uintia vajaa kymppi. Pelin henki oli alusta alkaen selvä kun leirin valmentaja Thomas Darby julkaisi ohjelman. Kovaa ja pitkää päivää oli tiedossa, kysymys ei ollut lähteekö lapasesta vaan, että milloin homma lähtee lapasesta?😄

 

Leiripaikaksi oli valikoitunut hyvillä referensseillä tanskalais-suomalaisen pariskunnan pyörittämä Next Level Camp Alcudiassa, joka toimii keväällä ja syksyllä 2kk triathlonväen camppinä. Pelkästään triathlon coutsausta antava camppi tarjoaa huippu olosuhteet treenaamiseen. Veteen suoraan pihasta, fillarireitit ovelta, ruuat loistavat sekä huoneet ja muu mukavuus kiitettävää. 👍

Meidän leiri toteutettiin hyvin pitkälti SKB:n Mallorcan Ironmaniin osallistujien viimeistelyleirinä joka on toukokuussa. Nyt piti siis tajuta tämä ja malttaa mäissä ottaa iisisti. TT-pyörällä nousujen kipuaminen 5-9% mäissä vaatii rauhallisuutta ja sopivia välityksiä. Itse olin vaihtunut onneksi vähän isompaa pakkaa taakse (11-28) joten mitään ongelmia ei sen suhteen tullut. Kunhan malttoi vaan ottaa rauhassa😬

 

Uusi Canyon TT-pyörä vaati kuitenkin uudet asennot ja säädöt, joten helpolla niska ja kädet eivät päässeet puhumattakaan takalistosta. Toki trainerilla oli jo kotona muutamat lenkit alla mutta 5-7h päivässä oli jotain ihan muuta. Aamut alkoivat joka aamu uinneilla meressä, jossa kauhottiin vapaasti n.30min. Yhtenä aamuna Next Level Camp järkkäsi uintikisan kaikille jossa pääsin loistamaan parhaana suomalaisena paukuttaen uudet enkat 700m avovedessä 1'28/100 lievässä vasta virrassa. Joten uinti on kyllä mennyt roimasti eteenpäin viime vuodesta!👍Toivotaan, että kehitys pysyy ja uudet enkat paukkuvat kesällä!

 

Aamupalan jälkeen startattiin pyörillä mäkeen, joka päivä eri reiteille, vähän tuulen suunnasta riippuen. Toki Mallorcalla tasaistakin riittää, joten ihan perus vastatuuliraastostakin saimme nauttia. Päivän päätteeksi, pyörän päälle oli aina omavalintaisesti palauttava juoksu 20-40min. Yhtenä päivänä pidettiin duathlonkisat, jossa Darby oli valinnut sopivan paikan, teollisuusalueen ison parkkialueen 10x750m juoksuun ja niiden väliin aina reilu kilometri kevyttä palautusta pyörällä. Juoksut painettiin punaisella alle 4'/km vauhdeilla kaikki! Samalla pääsi peilaamaan omaa juoksuvauhtiaan muihin ja hienosti tsemppasin kolmanneksi. Lisäksi harjoitus toimi hyvänä vaihtoharjoituksena. 

Mutta tiistaina iski kolmen aika heavyn päivän jälkeen valo ja ymmärsin paikkani. Strava segmenttien kellottamimen ja omien personal bestien paukuttaminen johtaisi pian osaltani koko leirin floppaamiseen ja mikä tärkeämpää, ehkä koko tulevan kauden uudelleen arviointiin ja piiiiitkään huilijaksoon. Halusin selviytyä leiristä, mutta omalla järjellä ja omalla kaavalla. Onneksi järjen ääni Wallin oli jakamassa ajatuksiani ja yhdessä löimme stopin riehumiselle, minun riehumiselle. Kevensimme tahtia ja teimme omia harjoituksia, tunnit edelleen ylärajoilla mutta selkeästi kevyemmin. Toisen kovan tehopäivän otin loppuviikkoon ja mäkeen, mutta kokonaisrasitus alkoi jo sykekäyrässä näkyä, eikä koneesta lähtenyt enää irti niinkuin alkuviikosta. Hyvä esimerkki oli viimeisen päivän kevyt pyörärullailu 2h30 ja päälle 5km alle 4'/km vauhdilla. Syke ei meinannut enää nousta yli 155 ollenkaan vaikka vauhtia piisasi.

 

SKB:n hurjat väänsivät vielä vikalle päivälle insane maratonin pareittain nousevalla vauhdeilla toisen pareista aina palautellen ennen omaa tempoa. Äimistyneinä katsottiin vierestä että miten ne jaksaa ja toivotaan pikaista palautusta kaikille!😊👍 Tais siellä jo polvet paukkua osalla...

Kaiken kaikkiaan hyvä leiri josta jäi onneksi hyvä maku. On tärkeää kuunnella omaa kehoa ja oppia sanomaan harjoituksille myös ei vaikka oltaisiin kuinka Mallorcalla. Väsyneenä ei kannata treenata, varsinkaan kovaa. Nyt toivotaan hyvää ja järkevää palautusta ja mahd.nopeaa arkeen paluuta ilman ylimääräisiä rasituksia ja kolotuksia. Hyvältä ainakin vaikuttaa näin lentokoneessa, vaikka väsy painaa ja olo on kuin hakattu. Mutta nextille levelille mentiin ja se oli tarkoitus!👍

Kiitos SKB:lle seurayhteistyöstä ja Mikko Ovaskalle kutsusta mukaan. Darbyn johdolla SKB:n meno tulee olemaan vahvaa tulevalla kaudella niin ulkomailla kuin kotimaan kisoissakin. Pekalle kiitosta Clif-Barin patukoista ja muista tuotteista. Ja kiitos vielä Artolle seurasta ja hauskoista hetkistä! Kotiväelle tietenkin isoin kiitos kun jaksaa tsemata ja antaa liekaa isin nailonivenytyksissä😍Vamos!👍💪🏊🚴🏽🏃🏽🆘

 

#provictoria #skbracingteam #clifbar

Kevättä rinnuksilla

Huhtikuun terveiset Oulusta!

 

Pitkän talven niska on taitettu ajat sitten ja hiljaista on ollut blogirintamalla mutta nyt pärähtää taas! Vaikka hiljaista on ollut, niin taustalla pyörät ovat pyörineet hyvällä sykkeellä ja tekemisen tasoa viime vuoden kevääseen on nostettu selvästi. Mistä sitä aloittaisi kun on niin paljon kerennyt tapahtumaan?! Ainiin uusi AG 40-44 kutsuu!!

Ensiksikin viime kesän Kuopion Sm kisojen jälkeen perustimme Ouluun uuden triathlonseuran, ProVicrorian yhdessä yhdeksän oululaisten pro -ja AG - sarjoissa kisaaja- kaverin  kanssa. Eikä mikä tahansa jengi, 12 mitalia Sm-kisoissa vuonna 2016! Uuden seuran uskomme tuovan uutta potkua harjoitteluun, tekemisen meininkiä ja pienellä porukalla, intoa puhkuen😀 Yhteiset uimatreenit ja vetoharjoitukset hallissa ovat olleet talven henkireikä jollaista yksin puurtamisen ohessa tarvitsee! Treenikavereiden tsemausta ja suoraa kuittia unohtamatta! Tässä lajissa kun saa ihan tarpeeksi yksin painaa muutenkin. 

Seuravaihdoista itse harjoitteluun. Syksy meni suht hyvin, muutamia perus flunssajaksoja lukuunottamatta. Kova tahti jatkui läpi syksyn krossikisojen ajamisella ja siinä sijoitukset nousisivat selkeästi edellisvuoteen nähden. Jalkaa oli ihan eri tavalla kun aikaisemmin. Sijoitus koko krossicupissa 11. Pientä ylimenokauden poikasta oli siinä marraskuussa, mutta ei mitään isompaa. Fatbike tuli mukaan kuvioihin syksyllä ja pitkät pk lenkit ovat korvanneet tänä vuonna hiihdon tyystin. Mutta ei kyllä haittaa, fatti on tuonut ihan uutta menoa ja Oulun polut on kyllä niin mahtavat ja hyvässä kunnossa, että ajaminen on yhtä jiihaata! Uintiin on tullut myös uutta potkua säännöllisyydestä ja uimavalmentajan vinkeistä. Hyvä Ilu!! Tehoharjoitukset ovat tuoneet toivottavasti kisavauhtiin uutta särmää, ainakin vedot altaassa kertovat kehityksestä, mutta puku päällä vedessähän tuon sitten näkee.. Viime vuoden jälkeen suurin tavoite oli kuitenkin saada juoksuun uutta voimaa. Kyykkäyshän tuli melkein joka kisassa, ja vasta loppukesästä alkoi löytymään otetta juoksuun. Nyt olenkin juossut selkeästi enempi viime vuoteen verrattuna läpi talven sekä nostanut tonnien ja kovien juoksujen määrää pk vauhteja unohtamatta. Pk eli aer.kynnys olikin mattotestissä noussut 150->158 joka oli ihan ihme juttu ja ana kynnys olikin jo 166 ja maksimi vaan 176. Eli pienellä alueella liikutaan tuossa. Mutta ei yksittäiseen testiin ole liikoja luottamista, vauhtia pitää silti kyttäillä kellosta ja luottaa fiilikseen. Lisäksi testipäivänä painoi joku kyllä jaloissa, eikä palautuminen ollut kyllä täysin tapahtunut edellisviikon treeneistä. Nyt jo teiden kuivuttua huomaa vauhdin nousseen ja treenin kyllä purreen. Alle 5' vauhtia pystyy hyvin painamaan pk1:lla kypän ja ana.kynnys on siellä 4'20 tienoilla. Mutta se ei vielä riitä, kyllä kypän aikaa perusmatkalta lähdetään tavoittelemaan 4'05-4'10 keskarilla. Mutta nähtäväksi jää. Tässä on nyt hyvä kevät hieroa juoksua paremmalle tolalle. Tavoite kun on vähän korkeammalla niin hyvä tulee! Ja sitten viimeisenä ennen lepoa on ollut selkeämpi voiman rakentaminen. Ennen siinä ei ollut kyllä mitään järkeä mutta nyt läpi talven kun on käynyt niin sekin on mennyt eteenpäin ja painoa on saanut alkaa pikku hiljaa lisäämään maveen, kyykkyyn ja prässiin. 

Tribasen ohjelma on kyllä taas kerran purrut ja vähän ollaan jopa vähennetty tunteja jotta kokonaisuus ei kärsisi ja kokonaisrasitus ei karkaisi käsistä. Eli suomeksi lepoa enempi. Vaikka perheellisenä ei 100% pystykään noudattamaan ohjelmaa niin runko on pysynyt kuitenkin samana 2 kovaa vko 1 kevyt viikko- tahdilla tuntien ollessa 6-10h/vko.  

 

Reilun viikon päästä pääsiäisenä lähdetään SKB:n hurjien ukkojen kyytiin Mallorcan leirille yhdessä seurakaveri Arto Wallinin kanssa. Sieltä haetaan 30h/vko monipuolista viikkoa jossa toivottavasti pää pysyy kylmänä ja tehot pysyy kurissa. Itse Darbyn tekemää jäätävää ohjelmaa jännitetään jo vatsat löysällä ja innosta piukeana. Laitan sitte vuorilta raporttia seuraavaksi miten leirillä menee! Nyt lepoa kehoon ja unta kupoliin! Stay tune! 🤗👍