sunnuntai 5. elokuuta 2018

Ironman Tallinna 2018

Tatu Lappalainen, You are an Ironman! kajahtaa eetteriin kun loppusuora häämöttää! Ensimmäinen Ironman paketissa mahtavalla loppuajalla 9h55min14sec. 





Täyden matkan suunnittelu alkoi viime syksynä ja sitä tavoitetta kohti on kuljettu monta hikistä tuntia uimahallilla, puntilla, trainerin päällä, juoksumatolla, fätin kanssa metsässä, Espanjan mäissä ja vaikka ja missä. Mutta kovaa vauhtia on edetty ja mikä parasta kivaa on ollut joka ikinen minuutti. No, ei nyt ehkä ihan joka. Tribasen Panun ja Jussin treenit ovat toimineet taas ja kesä on ollut kaikkinensa todella hyvä. Tuusulasta M40 voitto ja Lahden IM puolikkaalta hyvää treeniä ja se muistutti nöyrästä asenteesta jota Ironmanilla tarvitaan. Tavoitteen asetin itselleni sub10 eli 10h alituksen jos kaikki menisi nappiin, mutta kevään korvalla, kisojen lähestyessä ymmärsin paremmin myös sen miten hommaan pitää suhtautua ja mitä vain voi tapahtua ja jo se, että pääsee maaliin on jo todella kova juttu! Jos päivä osuu kohdalleen, niin voi tapahtua mitä vain...mutta mitä jos pää, vatsa, kamat ei kestä tms...




Näin ne päivät kuluivat ja piste joka on kaukana edessä pienenä, onkin yhtäkkiä edessäsi ja h-hetki käsillä. Pekan kanssa taas totutusti matkassa ja huonosti nukutun yön jälkeen torstaina lautalla Tallinnaan. Pyörät autokannelle ja laukun kanssa matkaan. Perhe jäi tällä kertaa kotiin jännäämään. Kisainfot, lisää huonoa ja hikistä unta, muuten hyvää valmistautumista. Paljon ruokaa koko viikko ja nestettä huolella. Liikaa kävelyä silti ja jännäämistä suolisto huutaen. Vikaksi yöksi hotellin vaihto vielä ilmastoituun vaihtoehtoon ja unet olivat taatut.

Raceday


📷@ IM Tallinn 

Keli on loistava! Ennuste on nousevaa länsituulta, ukkoskuuroja myöhemmin päivällä mutta muuten helteistä ja poutaa. Aamu on tyyni ja rauhallinen. Tämä tietää hyvää. 
Gearit oli viety jo rantaan T1:een edellisenä päivänä ja uimaveden äkillisen jäähtymisen ja mahdollisen duathlonvaihtoehdon varjossa myös juoksukamat oli ohjeistettu jättämään T1:een omaan räkkiin. Tämän takia T2 oli jäänyt tsekkaamatta, mutta tästä lisää myöhemmin..


📷@ IM Tallinn 


Aamulla ilmoitettiin, että uinti pidettäisiin määrä mittaisena ja tänä oli todella hyvä uutinen! Rutiinilla hommat kondikseen, pukua päälle, geeliä naamaan ja vähän shokkiverkkaamaan +16,1 asteiseen veteen ennen starttia. Ei hätää, kaikki oli mietitty, triplatsekattu ja kelattu läpi, olo oli todella hyvä. Kärkeen vaan rolling startissa ja veteen ensimmäisen 20 äijän seassa. Uinti lähti kylmästä huolimatta rennosti ilman ongelmia, vähän yritin uida jonkun jaloissa mutta aina silloin rytmi katosi ja samoin suunta. Uinnista ylös Ag 8. ja aika just tavoitteessa 1h. 

Pukua pois, kypärää päähän ja pyörän päälle patukka suussa ja tarkkaa suunnitelmaa noudattaen. Tänään ei höntyyltäisiin yhtään vaikka olisi kuinka paljon jalkaa. Mittaria pitää kattoa ja watit ei saa nousta liikaa, muuten noutaja tulee viimeistään juoksussa kun se tulee joka tapauksessa, niin kysymys on vain siitä missä kohtaa sen haluaa tulevan. Nyt olisi ihan toinen laji. Ironman. Melko nättiä ajoa Viron länsirannikkoa pitkin ja kaunista maaseutua ihaillen. Pinta oli hyvää ja reitti nopea. Muutamia pikajunia meni ohi mutten niihin lähtenyt ollenkaan roikkumaan vaan pidin suunnitelman ja puolivälissä 90km/2h27min/NP217W/ Pk:lla mentiin 5 lyöntiä aer.kynnykseen.. 36kmh keskarilla puolessa välissä ja olo oli edelleen loistava. Jalat toimi, ei jumeja. Ravinto ja nesteet upposivat ja suunnitelma piti. 140km kohdalla yhdessä avuttoman pienessä ylämäessä porukka sumputti liian pitkäksi aikaa ja 12m peesiraja pieneni hetkeksi. Samalla ylivaltainen moottoripyörätuomari ajoi koko porukan viereen antoi lähes kaikille 10 hengelle 5’ penaltyn peesaamisesta! Siis mitä helvettiä! Ei ollut mitään tehtävissä ja kukaan ei hyötynyt sumputuksesta. No kisa eteni niin hyvin ja fiilis oli hyvä, että ajattelin että 5’ lepohetki T2 on ihan hyvä ennen juoksua😊 Pyörän loppuosa sujui vielä maltillisemmin kuin eka ja watit pysyivät vielä paremmin aisoissa. Tallinnan keskusta häämötti ja T2 siellä jossain jota ei oltu katsottu kunnolla läpi....ja se penaltyteltta, missäs se on..🙈 Mutta tavoitteessa edelleen! Pyörä tasan 5h! Nyt jää 4h vaihtoineen 10h alitukseen....


📷@Niina Salokorpi


Pyörän päältä pois ja äkkiä eteenpäin laput silmillä. Missä penaboxi, Where is the penaltybox? kysyin/huusin ja joku nappasi pyörän multa niinkuin oli tapana tuolla. Juoksin eteenpäin ja kysyin uudestaan Where is the penaltybox? Its there on the running track, sanoi avustaja/toimitsija joka vei pyöräni telineeseen. Äkkiä juoksukamat päälle ja boxia etsimään! Tossu toisen eteen ja ylämäkeen kiireellä. Vauhdilla lähti homma rullaamaan, voimaa oli ja oli kiva lähteä nakuttamaan 380m korkeuserolla olevaa kaunista reilun 10km juoksureittiä. Vauhti 5’/km ja hyvältä tuntui. Mutta penaboxia ei näy, ei kuulu! Missä helvetissä se on?? Eka kierros takana ja tulin samaan paikkaan mistä läksin, ja niin näin keltaisen boxin aidan toisella puolella, juuri pyörältä nousun jälkeen. Miten Mä saatoin missata sen??? Huusin aidan toisella puolelle, että mitäs tehdään nyt?? Tuomarit/ toimitsijat katsoivat kuin halpaa makkaraa ja totesivat vain, että nou kan duu, paskat on housussa, DSQ. Siis mitä prkl Diskaus?! huusin, että se toimitsija sanoi, että se on edessä päin juoksuradalla!!! Miksi se ei sanonut, että se on 15m päässä takanasi?? Olin juossut teltan ohi vahingossa ja missannut sen ihan tuelta. Kuulemma on urheilijan vastuulla huolehtia ja plää plää. Joo olen tietoinen, mutta eikö voi vähän tulla vastaan ja kun kerran sanottiin, että se on edessä päin?!? Eräs ystävällisempi miestoimitsija hyvällä englannin kielen taidolla halusi kuitenkin auttaa ja sanoi etsivänsä vastauksen seuraavan kierroksen aikana. Pyysi tulemaan uudestaan samaan paikkaan. Tässä vaiheessa aikaa oli palanut jo ainakin 3min ekstraa tähän... ei muuta kun niskasta kiinni ja eteenpäin sano! Nyt tarvittiin keskittymistä.


📷@Niina Salokorpi

Juoksu kulki ja uskomaton kannustus buustasi eteenpäin! Iso Toompean kirkonmäki meni voimalla ja juoksu kulki, nesteet upposivat, geelit maistu ja hymyilytti! Tuli mitä tuli, nyt oli hyvät saumat sub10 jos ei tulisi mitään megaseinää vastaan. No, seuraavalla kiekalla näin saman toimitsijan joka lupasi auttaa ja pysähdyin taas säätämään😊 Urheilijan vastuu plää plää, mies sanoi ei voi mitäään, tossua toisen eteen ja protestia kehiin kisan jälkeen. Taas meni minuutti! Ei helvata, pää oli kovilla mutta ihan sama, pakko mikä pakko, eteenpäin vaan!


📷@Niina Salokorpi

Puolen välin jälkeen vauhti hidastui ja homma kangistui. Alun 4.40 kilsat alkoivat näyttää 5.30-5.40, väliin nopeampia kilsoja. Tankkauspisteissä nautin koko rahalla, kaikki maistui, cocis oli taivaallista ja järjestäjän geelit ihania. Märillä sienellä hieroin niskaa ja taas mentiin ja vauhti nousi. Fiilis oli edelleen hyvä vaikka taival alkoi jo painamaan. Sieltä se maali lähestyi kilsa kilsalta ja ajasta ei ollut mitään tietoa. Olinko viettänyt liikaa aikaa penaltystä vouhkaamassa ja pitkät banaani-suolakurkku-suola ja geelihetket kävelle olivat vieneet kallista aikaa. Mutta kuinka paljon? 2km ennen maalia Pekka tuli vastaan about samassa paikassa kuin edellisillä kierroksilla ja huusi meneekö alle kypä? Huusin takas, että en tiedä, ehkä!?! Nostin vauhtia vielä ja vielä loppurutistus mukulakivikatuja pitkin keskustassa, uskomaton huuto ja kannustus korvissa kaikuen. Maalisuoralla huuto nousi ja vihdoin yli! Tatu, You are an Ironman!!! Uskomatonta!!! I Did it!! Ja mihin aikaan! Pekan vaimo näytti tulossivua puhelimesta, 9h55min14s!!! Ei voi olla totta!! Mä olen maalissa! 



📷@Nora Lehtinen



Äkkiä tilannekatsaus ja homma kasaan. Protesti oli jätettävä ja äkkiä, 30min sisään ja se maksaisi 50€. Olin ihan loppu mutta kuitenkin ihmeen toimintakykyinen. Rustasin äkkiä A4 täyteen tekstiä miten asia meni minun mielestäni, mutta kello kävi todella lujaa ja enkä kerkeisi hakea 50€ seinästä. Yhtäkkiä se iski. Aivan sama! Take it easy.  Mä olin enivei Ironman ja aikaa oli palanut asian vatvomiseen juoksun aikana ainakin 3min. Joten jos sen ottaa pois tosta ja lisää penat päälle niin alle 10h menee silti! Jes, pitäkööt Kiinalaiset IM organisaation omistajat tunkkinsa, Mä olen Ironman vaikka diskaus tulisikin . Ja niinhän se myöhemmin tuli ja ajat oli otettu pois netistä. Mitä puuhaa, huhhuh. Äkkiä kuitenkin kuvakaappaus tuloksista ja kuohujuomat auki! Ja mitä vielä, Pekka juoksee maaliin uskomattomalla 10h20min ajalla!! Aivan älytön kisa Pekalle myös! 


📷@Nora Lehtinen

Olihan stoori ja reissu tarvitsi tarinan. Eka Ironman! Mutta mitä tästä opimme? Tutustu aina ennakkoon kisapaikalla myös penaltyboxin sijainteihin vaikka et niitä ajattelisi käyttääkkään. Ja vaikka niitä ei olisi infokarttoihin piirrettykkään, käy silti katsomassa paikat. Kaiken AO on valmistautuminen. Tee se kunnolla! Käy kaikki asiat läpi moneen kertaan. Syö ja juo suunnitelman mukaan. Pysy siinä. Lisäksi tee aina tavoite vähän kovemmaksi niin saattaapi olla että se toteutuukin! Usko itseesi! You can do it!!💪


📷@Nora Lehtinen

Kiitos kaikille tukijoukoille, vaimolle ennen kaikkea ja kiitos jätkille Tribaseen mulle hyvistä ja toimivista treeneistä! Nyt on aika hengähtää ja pitää vapaata, keskittyä muihin kuvioihin hetkeksi. Olla treenaamatta ja miettiä sitten joskus taas haluaako ja mitä sitä haluaa😊. Muista, you can do it!👍 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti