Lähtökohtana oli tunne siitä, että jos vain uskallan himmata pyörässä reitin lopulla niin jaksan kyllä juosta samoihin vauhteihin kun Virpiniemessä eli 42min pintaan. Olin koko viikon tietenkin laskenut aikoja ja ynnäillyt, verrannut ja googletellut tuloksia ja tehnyt analyysiä millä se pallipaikka irtoaisi. Viime vuonna 2h12 pääsi pallille. Jännäksi sen tekee, että ikinä ei tiedä ketä kovia on mukana ja onko 30-34 sarjasta noussut jotain ukkoja haastamaan 35-39 sarjaan. Mutta tavoite oli mitali ja se onnistui! Päivän pitäisi osua kohdalleen ja tähtien tulisi olla just oikeassa asennossa...Aivan huikea 7 kisan nousujohteinen triathlonkesä paketissa.
Kelihän oli, niinkuin tänä kesänä jokaisessa Suomen kisassa jossa oli mukana, ihan surkea. Mutta nyt keli oli oikeesti huono. Lämpötila +12, todella kova ja puuskainen tuuli, kova ja piiskaava sade. Oikea työmiehen keli! Luottopakki Ylösen kanssa saavuttiin perjantaina illan suussa Kuoppijoon ja Cumuluksesta huone. Pastat, kisainfot, ilmot ja hotlalle karkkia syömään. Aamulla väkisin nukkumista ja aamupalan jälkeen puolilta päiviltä kisapaikalle. Ennuste piti kutinsa, sieltä se rintama tuli tuulineen ja nosti Kallaveden pinnan mukavan valkoisen harmaaksi. Pyörää boxiin, samat rutiinit kun aina, 2km lämpät juosten, venyttelyä ja hyvissä ajoin veteen. Vesi oli +16, joten ihan ok sen puoleen. Aallokko mietitytti, että miten se tulee keuhkot pesemään. Verkkaa vedessä 10min alle ja tuntu ihan hyvältä vaikka samalla pelotti.
Eturiviin, oikeaan laitaan Arton ja Antin kanssa. Aallokko tuli oikealta. Paukusta veteen ja yritin heti vaan kaasuttaa vähän karkuun etten jää kenenkään jalkoihin tai eteen. Aallokko tuntui joka kerta tulevan suuhun kun yritti ottaa happea. Olisko pitänyt opetella ottaamaan happea vasemmalta jossain välissä? Navigointi aallokossa oli vaikeaa ja tuntui, että koko ajan uinti meni liikaa oikealle. Hirveää kiemurtelua ja siksakkia eka kierros, toisella keskityin paremmin. Vihdoin oranssi portti häämötti edessä ja jalat oli pohjassa. Selvisin! Kellosta vaihtoa päälle ja sykkeet pamahti taas tauluun ja 166 näytti eli kovaa meni. Aika kauden hitaimpia 27'24. Antti nousi samalla ajalla ja yhdessä pyörille päin...
Panu huutaa boxin laidalla, että nyt Antin perään vaan! Joo joo, kyllä kyllä, perästä tullaan kuhan saan tämän takin päälle:) Olin miettinyt, että palelemaan en ala ja laitoin kuivan takin päälle ja askartelin kohmeisilla sormilla numeroita ja muuta. Vaihto hitaampi kun viime vuonna 1'59.
No Ylönen paino tallan pohjaan ja hävisi kun pieru Saharaan. Yksin jäin odottamaan jos sieltä joku tulisi eteen. Yhtään en tiennyt että olin omassa ikäryhmässä ekana tässä vaiheessa. Uinti oli ollut niin kauhea ja hidas, mutta niin näköjään muillakin..
Kaupunkirata 4 kierrosta oli mielenkiintoisen kauhea. Liukkaita kaivonrenkaita, suojatien maalauksia, mukulakiveä, siis ihan älyttömän teknistä. Hitaasti piti tulla mutkiin ja en todellakaan halunnut pistää uusia Zippejäni ja levyä soiroksi. Reittihän on periaatteessa tosi upea, kaupungin läpi, yhdellä isolla mäellä kohti asuntomessualuetta, veden ääressä. Nyt ei ollut upea, ei yhtään ollut. Vedin ekat kaksi kierrosta ihan täpöllä ja menin jotenkin ihan sekasin kierroksista. Huusinkin Lotalle ja muille reitin varrella tsemppaajille että mulla viiraa päässä, oon tippunut kärryiltä kierroksista! Ihan kun sitä ei näkis mittarista! Ei terve!😄
Vettä tuli kuin esteristä ja yhdellä kiekalla joku kaatui isossa mäessä niin, että kaveri pötkötti köllöllään siellä ja ambulanssi vei hänet hoitoon. Toivottavasti ei tullut mitään vakavampaa vammaa! Ekalla kiekalla Ervin Borremans, meidän sarjan ennakkosuosikki meni ohi ja yritin jäädä peesirajoihin mutta Borre paino niin lujaa etten pysynyt kyydissä. Ei se kauaksi päässyt mutta se 1min eroa tuli. Kääntömerkin jälkeen takastulomatkalla näki kun Arto oli tulossa n.1min päässä ja Mika Marjeta n.2min päässä. Ennakkoon keskarin ajattelin olevan ainakin sen 2kmh parempi kuin viime vuonna maantiepyörällä, mutta kovassa tuulessa sitä oli mahdoton pitää ylhäällä. Keskari pyörän lopussa näytti 35kmh ja aika 1h08 eli just sama kun viime vuonna. Tosi hidasta. Eturengas heittelehti tuulessa ja ekan kerran pelotti ajaa:) Arto ja Mika eivät saaneet kiinni ja erot pysyivät aina T2:een asti samoissa. Keskisyke 156, joka jäi anakynnyksestä kyllä 5 lyöntiä eli ei mitään mahdotonta menoa..
Vaihtoon tulossa, kenkää irti... (Kuvat:Lotta Lumiala)
Vaihdossa kramppasi pohje ihan tilttiin ja piti pakottaa itsensä liikkeelle. Odotin vaan, että kohta se Arto sieltä jolkottaa... Pääsin vaihdosta kuitenkin suht rivakkaan juoksuun ajalla 1'23. Kuulin että Borren kaula 1min30s mutten tiennyt edelleenkään olevani toinen.
Juoksun riemua!😄
Vauhti heti 4'00 tuntumaan ja ekat 2,5km kulki tosi hyvin. Sitten iski ihan uusi kipu/kramppi kyljen alle. Joku uusi lihas siellä sano, että rauhotu hyvä mies nyt tai mä repeen täällä sun kyljessä:) Tuli ihan musta hetki, Arto lähesty koko ajan ja vauhti tippui yhtäkkiä 4'30. Mikakin sieltä jo vilkutteli, että kohta tullaan, oota vaan! Sinnillä vaan ja purin prkl hammasta ja kramppi helpotti ja vauhti parani loppua kohti tai ei ainakaan huonontunut. Arto tuli 7,5km vihdoin ohi jonkun muun kaverin kanssa jutellen! Jätkät heitti läppää siinä kun meikä ihan finaalissa jäi pojista... Ajattelin tässä vaiheessa, että nelossijaa pukkaa ja vitonenkin on ihan hyvä kun Mika menee kohta ohi. Ihme mietteitä! Semmosta se on kun lyö mustiin. Päästä se on kiinni hyvin pitkälti. No, Arto ei päässyt/kerennyt kuitenkaan hirveän kauas, kuulin loppusuoralla kun Arto oli tulossa maaliin että Artolle hopeaa! Minä 22s hopeasta! Tajusin vihdoin tilanteen todeksi ja Mika ei saanut kiinni että pronssia tuloo! Juoksu hyvä 42'46 ja keskari 4'20 ja avg syke 159. Maalissa rähmälleen ja ilo irti! Antti otti hienosti jäätävällä juoksulla 2.sijan +10s. 40-45 sarjassa, OTC:lle muutenkin hirmu kasa mitaleita! Kova taso Oulussa kyllä! Onnea kaikille!
Näin on kisattu ja tolskattu kesä 2016 ja on aika huokaista ja nauttia muista jutuista. Ottaa välillä pari hiivaa ja fiilistellä syksyä. Uinti otti älyttömän harppauksen, pyörä myös ja loppukautta kohti myös juoksukuntoa alkoi löytymään. Kiitos Tribasen Jussi Lotvonen ja Panu Lieto hyvistä ja järkevistä treeniohjelmista, kannustuksesta ja tuesta! Kiitos kaikille treenikavereille hyvästä menosta ja kannustuksesta! Upeaa sakkia! Tää on mahtava laji ja ensi vuonna uudella iskulla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti